• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Sick and tired of being sick and tired.

Joulu tuli, joulu meni. Eikä siitä ole paljoa kerrottavaakaan, kun ei silloin paljoa tapahtunutkaan. Blogger, Facebook ja Instagram täyttyivät tasaista ja nopeaa tahtia jouluaiheisilla postauksilla, kuvilla ja toivotuksilla, kun minä istuin piirrustuslehtiöni ääressä tappaen tylsyyttä ja tekemättömyyttä. Jouluruoka minulle ei ole oikeastaan koskaan maistunut, mutta silti sitä oli syötävä pakon edestä. Koska on joulu, on pakko syödä. Muuten saisi huudot. Kyllä, huudot, jos et pysty nielemään niitä karmean näköisiä ja vielä karmeamman makuisia laatikoita ilman naaman vääntymistä mitä eriskummallisimpiin ilmeisiin. Lahjoja kuusen alla ei ollut, eikä niitä oikeastaan edes jaettu. Jokaiselle lapselle kirjekuori käteen ja toteamus, että ostakaa mitä itse haluatte. Joulukuusi itse oli kuin sitä ei edes olisi ollut. Pimeän tultua hautausmaa oli kauneimmillaan, kauniimpi kuin minään muuna tahansa vuoden päivnä. Oli kuin olisin ollut keskellä kynttilämerta joka jatkui silmän kantamattomiin, kun vein pikkusiskoni ja pikkuveljeni kanssa kynttilän äitivainaamme haudalle, jossa lukee kuolinpäivänä päiväys 23.12.2008. Oikeastaan mitään muuta jouluna ei tapahtunutkaan, ei mitään normaalista poikkeavaa. Se oli täysin normaali päivä, päivä muiden joukossa.
   Vietin Sijaisäitini luona 2 yötä ja 3 päivää. Kotiin tultuani, tupakoidessani parvekkeella sadepisaroiden hakatessa parkissa olevien autojen kattoja, mietin miksi olotilani oli joulun suhteen niin kummallinen. Enhän minä perusta joulusta lähes lainkaan, eikä sillä ole minkäänlaista uskonnollista merkitystä minulle. Se on äitini kuolinpäivä, eikä sitä legendaarista joulumieltä juuri sen takia enää oikeastaan ole, kai. Kuten olen aiemmin sanonut, haluan aina viettää joulun perheeni luona, juurikin äitini kuoleman takia, kai. Haluan olla Sijaisäitini, hänen miehensä, ja heidän kotinsa katon alla asuvan 8, alle 18 vuotiaan lapsen kanssa. Mutta odotanko minä joululta alitajuntaisesti aina jotain, mitä en itse edes tiedosta ? Kuvittelenko joulun olevan niin kliseinen kuin elokuvissa ? Kaunis kuusi, jonka lapset yhdessä koristelevat, lukemattomat lahjapaketit sen alla jotka avataan jännityksellä vuorotellen. Pipareiden ja joulutorttujen leipominen ja keittiöstä kantautuva suloinen tuoksu ja lapsien nauru, yhteinen jouluruokailu koko perheen ollessa ruokapöydän ääressä ja iloinen keskustelu. Tv'stä jouluaiheisten ohjelmien katsominen, suklaan, pipareiden ja joulutorttujen syöminen takkatulen leimutessa ja hohkatessa lämpöä koko asuntoon. -Tätä listaa voisi jatkaa vielä, mutta eiköhän pointti ole selvä. Tällaistako joulua minä oikeasti toivoisin joka vuosi viettäväni ? Ehkä, ehkä en. Mutta sen minä tiedostan, että sisintäni kalvaa pettymys. Pettymys siitä, millainen jouluni oli. Mutta antaa olla. Se oli mitä oli ja sillä selvä, en minä valita.

- - -  - - -


Niin, ja tulinhan minä kipeäksi heti Sijaiäitini luota kotiin päästyäni. 
Ei tässä muuten mitään, eihän kipeäksi tulemiselle voi mitään, mutta 
kun minun pitäisi siivota ja pakata tulevaa muuttoa varten ! Ei sitten 
yhtään pahempaan aikaan voinut tämäkään flunssayskä iskeä .. Nyt 
yritän ottaa vain mahdollisimman iisisti, että tämä menisi niin nopeasti
kuin mahdollista ohi, ja pääsisin taas täysissä voimissani pakkaamaan
tavaroita ja jynssäämään seiniä, listoja ja kaakeleita topsipuikkojen
kanssa niin puhtaaksi kuin vain suinkin pystyn .. Ei auta kuin odottaa.

Oona kuittaa, xoxo !
Ja menee kuumeisena
 takaisin nukkumaan .. ;-;'

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kyllä tämä tästä kun ottaa vain niin iisiti kuin pystyy, ja minun tapauksessani niin iisisti kuin malttaa .. :}

      Poista
  2. Tää oli hyvä jokseenkin surullinen teksti.. Toivottavasti myöhemmin tulet kokemaan parempia jouluja!):

    VastaaPoista
  3. Mua jotenkin masentaa se, että äitisi kuoli juuri joulun kynnyksellä. Pitikö sen päivän olla juuri joulunaikaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluaatto ei ole joulun kynnys :"D

      Poista
    2. Butters, mietin itsekkin usein "Miksi?", mutta minkäs sille mahtaa .. :/

      Poista
    3. Anonyymi, onko jouluaatto 23. päivä?

      Poista
  4. Mua harmittaa vähä sun puolesta. Sun sijaisäiti halus välttis tän joulun viettää yhessä eikä lähtee esim ulkomaille? Mut sit se menee ja järjestää teille lapsille ns (ei pahalla) paskan joulun, joulun missä ei oo ollu mitään yritystä? Yritystä näyttää lapsillekkin että vaikka joulu muistuttaa äidin poismenosta on meidän silti lupa jatkaa ja pitääkin jatkaa elämää iloisina tai edes kerran vuodessa yrittää tehdä siitä jotenki taijanomaista? Voin olla tosi väärässä mutta oon pettynyt miten sijaisäitisi toimi..Jonkun mielestä varmasti hatun noston arvoinen että hän edes yritti, mutta olisi ehkä ollukkin parempi lapsille että mennään etelään kuin vietetään noin ns. ankea joulu.. Parane pian Oona<3 ps. En halua loukata ketään tekstilläni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse ainakaan loukkaantunut lainkaan tekstistäsi, vaan se oli asiallinen ja rakentava ! Ja sen lisäksi olen kanssasi samaa mieltä .. Viime joulun Sijaisäitini tosiaan lähti ulkomaille, ja minä loukkaannuin siitä, kun olisin halunnut olla perheeni kanssa, mutta ei tämäkään joulu ihan sellaista ollut mitä olisin ehkä odottanut ja toivonut .. :/ Kiitos ♥ !

      Poista