• desireforthefuture.blogspot.fi

perjantai 17. tammikuuta 2014

Perjantaipäiväni.

Avaan silmäni pimeyteen lämpimän peiton alla ja alan hapuilla kännykkääni lattialta. Siristän silmiäni saadakseni selvää kellonajasta, 06:33. Nousen sängystä, etsin pimeydessä vaaleanpunaiset ŕeinot jalkaani, kietoudun ( myöskin vaaleanpunaiseen ) aamutakkiini. Laahustan makuuhuoneesta olohuoneeseen, jonka lattialla olevasta laukustani etsin tummanvihreän PallMall Menthol -askin ja sytkärin, mennäkseni parvekkeelle aamuni ensimmäiselle tupakalle. Katselen taivaalla loistavaa täysikuuta ja puhallan savua viileään pakkasaamuun. Sylkäisen alas parvekkeelta, ja tumppaan loppuun poltetun tupakan. Suljen ovet perässäni, kun astun takaisin pimeään asuntoon ja astelen mustan silkkisen yöpukuni kahistessa hiljaa kohti minua kutsuvaa lämmintä sänkyä ja sikeästi nukkuvaa miestä. Kömmin takaisin sänkyyn, käännän tyynyni ympäri, suoristan peittoni, kääriydyn tapani mukaisesti sykkyrään peiton alle ja hetken kuluttua vaivun takaisin uneen. 

Herään, kun Jere astuu makuuhuoneeseen. Normaalisti herään jo siihen, kun Jeren herätyskello soi varmistaakseen että mies nousee ajoissa sängystä ja lähtee töihin, mutta nyt niin ei ollut käynyt. Hieron silmiäni selvittääkseni paremmin kykyäni ylipäätään nähdä, mumisen unisesti epämääräisesti ja kysyn kuinka paljon kello on. Vastaukseksi saan toteamuksen "Kohta puoli kahdeksan". Nousin kankeana sängyn reunalle istumaan siirtäen peiton yltäni. Jere istui viereeni, antoi nopean pienen suudelman ja totesi ne tutut aamuiset sanat "Huomenta rakas". Vastaukseksi hän sai tutun muminan ja kysymyksen "Onko kahvia?". Raahauduin keittiöön hakemaan ensimmäisen kupin sitä tummaa elämän eliksiiriä, raahasin mustaan satiiniin verhoillun ruhoni tietokoneeni ääreen ja vilkaisin kelloa, 07:22. Laitan Radio Rockin Korporaation soimaan kuten joka aamu, ja aloitin aamuni kirjoittamalla tätä postausta hiljalleen heräillen tähän päivään.

- - -  - - -



- - -  - - -

08:08 olen kerennyt jo luonnostelemaan yhden uuden sarjakuvan Oonan monta elämää - Sarjakuvablogiani varten ja juon toista kupillista kahvia, joka alkaa olla jo viileämmän puoleista. Haron mustia, jo pitkiksi kuvailtavia karheita hiuksiani, nousen työtuoliltani, alaselkäni naksahtaa, hieron silmiäni ja menen tupakalle. 08:15 asunnon ovi sulkeutuu Jeren perässä, kun hän lähtee töihin ja minä jään istumaan tietokoneen ääreen kirjoittamaan tätä tekstiä. Katselen asuntoamme ja mietin, mitä minä saisin sen suhteen tänään oikein aikaiseksi, ja kellon näyttäessä 9:19 istahdan takaisin työtuoliini tietokoneen ja keskeneräisen sarjakuvan ääreen meikanneena ja pukeutuneena. 

Meikkaamiseni sujui tänään normaalia paremmin ja nopeammin, mutta lopputulkeenkin olen yllättävän tyytyväinen. Ylleni koetin muutamaa asukokonaisuutta, mutta vasta kolmas vaihtoehto, pitkä musta mekko ja pinkki korsettivyö tuntuivat ja näyttivät tänään parhaimmalta päällä. Huuleni ovat rajattu mustalla ja maalattu pinkillä huulipunalla. Samaa sävyä käytin, kun sivelin kasvoilleni normaalia tummemman silmämeikin. Myöhemmin laitan vielä hiukseni, ja pitkästä pitkästä aikaa kiinnitin hainhammaskiinnityksellä mustat rastani hiuksiini. Olin tyytyväinen peilikuvaani. Tartun tablettiini, ja siirryn kylpyhuoneen peilin eteen kuvaamaan, ja sitemmin käsittelemään kuvia PhotoShopilla, PhotoScapella ja  Pixlr-o-maticilla. Kellon näyttäessä 10:14 juon neljättä kuppia mustaa kahvia.

- - -  - - -


- - -  - - -

12:16 huuhdon aamuiset mielialalääkkeeni happy pillsini kurkustani alas appelsiinimehulla ja ärsyynnyn naapurin miehen hervottoman lintulaudan perseessä omaavasta Subarusta, joka pitää kamalaa meteliä. Vielä 1 tunti ja 45 minuuttia niin ovikellon pitäisi soida sen merkiksi, että Tukihenkilöni saapuisi sovittuun tapaamiseemme. Ensimmäistä kertaa uudessa asunnossa, ensimmäistä kertaa tänävuonna. Ja niin se ovikello soikin. En tuota edeltävänä aikana tehnyt muuta kuin selasin internettiä ja muokkasin kuvia, mutta nyt oli aika saada aikaiseksi jotain ihan muuta. Juttelimme 45 minuutin ajan kaikesta muuttoon liittyvästä, tukiasioista ja tottakai paljon muustakin, ja lopuksi tietenkin esittelin Tukihenkilölleni uuden asuntomme. Tuo nainen on niin ihana, etten halua edes ajatella sitä, etten huhtikuun jälkeen tule enää tapaamaan häntä siten, miten olen häntä viimeiset vuodet tavannut .. Hänestä muodotui näiden vuosien aikana minulle kuin äitihahmo. Äitihahmo, jolle kertoa kaikesta maan ja taivaan väliltä. Mutta huhtikuussa joudun luopumaan hänestä, sillä silloin minä täytän 21 vuotta ja oikeuteni Tukihenkilöön loppuu. Enkä minä ole tästä muuta kuin harmissani .. En siksi, etten saisi enää "virallista tukea", vaan tästä äitihahmo -syystä. Koskaan en ole pitänyt kenestäkään "virallisesta auttajasta" näin paljon kuin tuosta naisesta pidän, enkä varsinkaan ole kiintynyt ennen kehenkään heistä tällä tavalla.

15:19 ovi sulkeutuu Tukihenkilöni takana. Astelen olohuoneen oviaukkoon ja mietin, mitä tekisin seuraavaksi. Pitäisikö muokata pari ennen Tukihenkilön tapaamista parvekkeella ottaamistani kuvista, tehdä tuo keskellä työpöytääni nimeäni kutsuvasti kuiskaillen oleva sarjakuva loppuun, huuhtaista viimeiset astiat muuttolaatikosta ja laittaa hyllyyn, vai tehdä jotain muuta ? Päädyn hakemaan itselleni lasillisen appelsiini mehua ja tekemään ensimmäistä vaihtoehtoa. Kuvanmuokkauksen ohella luen kaikki edelliseen postaukseen tulleet pitkät kertomukset joita pyysin lukijoitani kertomaan. Päätän vastata kaikkiin vielä saman päivän aikana (jota en tätä tekstiä oikolukiessani tajunnut tehneenikään niinkuin suunnitelin, no huomenna sitten). Olen todella kiitollinen ja iloinen, että niinkin moni, joko omilla kasvoillaan tai nimettömänä, on jakanut minun ja muiden lukijoiden kanssa omat kertomuksensa ! 

- - -  - - -


- - -  - - -

Jere astuu ovesta sisään kummastuksekseni jo ennen kun kello näyttää 16:00, vaikka normaalisti hän olisi kotona vasta tästä vielä puolitoista tuntia eteenpäin. Tietenkin hämmennyn ja herpaannun kuvankäsittelystä,  annan suudelman tuoreelle avomiehelleni, ja totean että on ihanaa, kun hän tuli niin aikaisin kotiin. Hetken kuluttua päädyin kuin huomaamattani tekemään aikaisemmin mainitsemastani vaihtoehtolistasta numeroa 3, ja viimeisimpien astioiden siirryttyä muuttolaatikosta astiakaappiin, alan tiskaamaan. Mutta enhän minä en ikinä tiskaa ? No, joskus tiskaan. Silloin kun olen kiukkuinen. En tiedä mistä yht'äkkiä, täysin huomaamattani tulin niin kiukkuiseksi, mutta tulipahan tiskattua .. 16:30 kuulen sohvalla makaavan Jeren kysyvän "Oletko säkin kiukkunen?" Vastaan omaankin korvaani kalsealla äänellä yhdellä sanalla, "Olen", ja kuten aina kiukkuisena, huuleni asettuvat takaisin siihen samaan mutruun, jossa olivat olleet jo vähän aikaa. 

17:25 olen vaihtanut ylleni sen saman aamuisen, mustan satiinisen yöpuvun. Kiukku oli laantunut olemattomiin, mutta myöhemmin sen toi jälleen luokseni kuin tarjottimella tekstiviesti edelliseltä vuokranantajaltani. Hä maksaisi kuulemma vain puolet takuuvuokrasta takaisin, koska "Asunnossa ei ole vain normaalia elämisestä aiheutuvaa kulumaa ja likaa". Harmi, asunnossa olevat viat jotka hän mainitsi, olivat osa asuntoa jo silloin kun minä sinne silloin aikanaan muutin. No, päädyimme järjestelyyn että luovutan 100€ takuuvuokrasta ja sillä hän sitten saa tehdä huoneistoonsa haluamansa korjaukset yms. Asunnon voi minun puolestani tunkea vaikka rektumiinsa, niin paljon siitä enää välitän. En halua olla tuohon asuntoon enää minkäänlaisessa liitoksessa. Se aiheutti minulle pelkkää ahdistusta ja yksinkertaisesti pahaa mieltä pelkästään sillä, jos jouduin vain käymäänkin siellä. Mahdollisimman nopeasti tahdon suosta paskaläävästä täydellisesti eroon !

- - -  - - -



- - -  - - -

19:23 astun ulos kuuman suihkun jälkeen vielä höyryävästä kylpyhuoneesta päässäni soiden tämä perkele, jota välillä lauleskelen ääneen. Alan miettimään, kuinka turha tämä postaus onkaan. Harkitsen, pitäisikö tätä koko postausta julkaista lainkaan vai pyyhinkö koko tekstin yksinkertaisesti ja annan olla, todeten että "Paskat!". Päädyn kuitenkin siihen lopputulokseen, että kun olen näin pitkän tekstin ( aina vähän kerrallaann koko päivänä aikana ) jo kirjoittanut, niin julkaistaan se nyt sitten. Olisiinä mitään järkeä tai ei. Kuinka moni tällaista liipalaapaa oikein jaksaa lukea loppuun asti ? Sitä en tiedä, mutta ompahan teille hieman näyttöä siitä, millainen minun perus päiväni oikein on. Jos sekään ketään edes kiinnostaa.

20:27 totean, että olen jo tähän todella väsynyt, ja ettei minulla ole tätä postausta varten oikeastaan enää mitään kummoisempaa kirjoitettavaa. Ajattelin kuitenkin vielä järjestää kaikki kynillä sotkemani paperit, luonnokset, hahmotelmat, sarjakuvat, valmiit ja "tee tämä sama idea uudestaan" -työt ja kaikki muut mahdolliset omiin pinoihinsa ja järjestelmällisesti laatikkoon, jonka toivon pystyväni jatkossa myös pitämään järjestelmällisenä. Nyt, tietokoneeni kellon näyttäessä 22:14 ja minun ollessani jo pienessä tokkurassa nilemistäni mielialalääkkeistä happy pillseistäni, totean tämän olevan tässä. Tällainen siis oli minun perjantaipäiväni.

Oona kuittaa, xoxo  !

24 kommenttia:

  1. mun mielestä tää oli tosi kiva ja mielenkiintonen postaus, vaikka et tehnytkään mitään "erikoista!" :)

    ja tosta sun yhtäkkisestä kiukustumisesta mulla saattaa olla pieni aavistus..nimittäin mä aina jotenkin kiukustun miehelle kun hän tulee kotiin joko koulusta tai töistä liian aikaisin, koska silloin hän "pilaa" mun keskenolleen tekemisen! tiiätkö mitä meinaan :D sitten mies aina loukkaantuu mulle kun luulee että en tykkää kun se tulee kotiin, vaikka asia ei oo niin, en vain tykkää siitä kun mun oma henk.koht aikani loppuu odotettua aikasemmin :D voisko sulla olla sama?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! :)

      En oikein tiedä, saattoi tuo kiukustuminen johtua Jeren omasta ärsyyntymisestä siihen ettei uusi televisiomme toiminut odotetun mukaisesti .. Kun Jere on kiukkuinen, saa hän minutkin sitä myöten kiukkuiseksi :D

      Poista
    2. okei :D aina kun mies suuttuu (esim. pelille koska kanssapelaajat on paskoja ym) mua alkaa pelottaa enkä uskalla puhuu sille koska pelkään että hän räjähtää mulle :DD

      Poista
  2. Kyllä mä ainaki luin koko postauksen alusta loppuun keskittyneenä. :) ihan kivaa vaihtelua tämmönen "postaus ilman ideaa tai asiaa"!

    VastaaPoista
  3. Mäkin luin kokonaan! Mukava lukee että mitä duunailet ihan perus päivänä, vaikka se ei sen kummoisempaa ookkaan! :)

    VastaaPoista
  4. Upeasti kirjoitettu, olet lahjakas kirjoittajana

    VastaaPoista
  5. Toi sun meikki meni vähä yli. Oot teinin näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielipiteensä kullakin. Itse pidän tuosta meikistä.

      Poista
  6. Aika montaahan tämä näyttää kiinnostaneen. Täällä yksi loppuunlukija lisää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyksekseni aika monia kiinnostikin ! :)

      Poista
  7. Todella vahvan silmämeikin kanssa kannattaisi jättää huulet nudeiksi että naamassa ei tapahdu liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä joo, ainakin minun kannattaa, mutta Oona on vähän eri tyylinen kuin normi "stantardeja" seuraava nainen. Hänen tyyliinsä radikaali meikki sopii.

      Miksi kaikkien pitää nillittää? Onko se teiltä pois jos Oonalla on sekä silmät että huulet vahvasti meikattu? Mene itseesi, tuo naurettava päteminen ei tee susta yhtään kauniimpaa tai fiksumpaa ihmistä. pliis.

      Poista
    2. hienosti vastattu Pihla :) Varsinkin kun kommenttini ei ollut pahalla kirjoitettu.
      Enkä kyllä tiedä mistä sinä olet saanut päähäsi että itse en käyttäisi päivittäisessä meikissäni vahvaa silmämeikkiä? :)
      Ja jos minun asiallinen kommenttini oli niin naurettava, niin sinunhan kommenttisi onkin todella rakentava, eikä varsinkaan vaadi peiliin katsomista enkä myöskään ymmärrä mitä se on sinulta Pihla pois, jos kaikilla on oma mielipide,tai on kanssasi eri mieltä asioista. :)
      Pitää pitää mielessä, ettei anna edes ns. normaalia/rakentavaa kommenttia enää tänne, ettei oona varmasti mene rikki. :)

      Poista
  8. En halua olla ilkeä, mutta mietin vaan, että olisikohan oloosi apua siitä, että oikeasti täyttäisit päiväsi jollain aktiviteetilla? Et taida opiskella tai käydä töissä, joten päivään kannattaisi keksiä EDES jotakin tekemistä. Lähde vaikka lenkille, kaupunkiin, kirjastoon, shoppailemaan, tapaa kavereita? Mitä tahansa. Ei ehtisi niin paljon sitten omassa pahassa olossaan kieriskelemään... En tarkoita, että ainakaan kertomasi perusteella päiväsi olisi ollut erityisen vaikea, mutta masentunut ilmeisesti olet kuitenkin. Ymmärrän, että masennus ON sairaus, mutta kyllä on myös ihmisestä itsestään kiinni selviääkö siitä ja kuinka nopeasti, ja miten se yleensäkin vaikuttaa normaaliin elämään.

    Joka tapauksessa älä ota mietiskelyäni loukkauksena sinua tai tekemisiäsi kohtaan, nämä olivat vain ajatuksia, jotka heräsivät postaustasi lukiessa.

    Tsemppiä ja iloa Oonan arkeen! :-)

    t. pitkäaikainen lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli vain yksi päivä muiden joukossa. Kyllä minä teen muutakin kuin olevan näin laiska kuin tuona perjantaina .. :D Kiitos kuitenkin rakentavasta kommentista ♥

      Poista
  9. Mistä olet ostanut nuo rastat?

    VastaaPoista
  10. Tykkäsin! Luin alusta loppuun ja oli tosi mielenkiintoinen :)

    VastaaPoista
  11. Tää oli kyllä mielenkiintoista luettavaa, ihan senkin takia, koska oon aina ollu utelias tietään, miten muut päivänsä kuluttaa. :D Aika lailla samoja asioita itse teen, lukuunottamatta tietenkin sitä, että sä heräät noin prkleen aikasin :D

    VastaaPoista
  12. Kiva postaus. : ) Kiva meikki, kokeile joskus jos hävyttäisit ton mustan rajan silleen, ettei siinä ole selkeetä rajaa? : ) Sekin voisi näyttää oikein kivalta! Olet kaunis. ♥

    VastaaPoista