• desireforthefuture.blogspot.fi

torstai 2. tammikuuta 2014

Välähdyksiä masennuksen maailmasta.

Suosittelen sinua lukemaan tämän postauksen silloin, kun sinulla on 
hyvin ylimääräistä aikaa aikaa, mahdollisuus keskittyä ja syventyä !

- - -  - - -

Kun masennus pyrkii osaksi ihmisen elämää, on vaikea aluksi ymmärtää, mistä on kysymys, mitä on tapahtumassa. Tilanne on uusi, vieras ja se pelottaa. Masentuminen ei ole pysyvä tila vaan hetkittäin ja päivittäin muuttuva sisäisten kokemusten ketju. Tuntuu, että omat voimat ja keinot hiipuvat. Ne kuluvat hetkestä selviytymiseen eivätkä riitä palauttamaan takaisin elämän iloa ja vahvuutta. Lepo ei auta ja unen saanti on vaikeaa. Väsymyksen ja surun uuvuttamana ihminen vajoaa masennukseen, joka tuntuu koko ihmisessä ja saattaa näkyä hiipumisena, sammumisena. Rimpuilu masennusta vastaan, kamppailu harmaapukuisen kuokkavieraan kanssa tuo mukanaan vihaa, syyttelyä ja katkeruuutta. Masennus ottaa ihmisen valtaansa eikä annan suunvuoroa.
   Masennuksesta käytetään monia eri nimiä. Lääkäri puhuu diagnooseista, terapeutti lapsuuden traumoista, joku työkyvyttömyyden aiheuttajasta tai sairausloman syystä. Asiasta tietämättömät antavat hyvää tarkoittavia elämänohjeita: "Ryhdistäydy, ota itseäsi niskasta kiinni". Kukaan heistä ei voi kuitenkaan tavoittaa masentuneen maailman tuskaa, jossa toivon ja toivottomuuden kamppailu täyttää mielen. Masennuksen ydin sisältää kivuliaat, kaikilla elämän ulottuvuuksilla ilmenevät ristiriitaisuuden kokemukset, elämänilon katoamisen ja häiriöt yksilön itsensä ja muiden ihmisten välisissä suhteissa. Yritys, erehdys ja pettymyksset tuntuvat sammuttavan unelmat. Jäljelle jää vain tuskaa, häpeää ja turvattomuutta.

Masentuneena oman elämän ajatteluun, tarkasteluun ja pohtimiseen kuluu paljon aikaa - halusipa tai ei. Näkökulma on rajoittunut tunnistamaan vain masentuneen kannalta kielteisiä asioita eikä tuskaisiin kysymyksiin löydy useinkaan vastauksia. Irrottautuminen ajattelusta on työlästä, jopa mahdotonta. Huono itsetunto, epäonnitumiset ja häpeän sävyttämät tulkinnat tapahtumista itseä vastaan: masentunut kokee olevansa mitätön, paha ja itse syyllinen oman elämänsä kulkuun ja sen myötä - masennukseensa.
   Oman elämän pohdinnan myötä alkaa hahmottua asioita, joiden masentunut uskoo vaikuttaneen masentumiseensa: Lapsuuden rakkaudettomuus ja turvattomuus, nuorena koettu erilaisuus ja sivullisuus sekä aikuisuuden vastoinkäymiset ja luopumiset. Nämä tuntuvat järkeenkäyviltä selityksiltä, ja niiden muistelu palauttaa vuosien takaiset tunteet tuoreena mieleen. Ne satuttavat edelleen. Elämä on ollut vaikeaa tai sitten kasaantuneet ongelmat ovat yllättäneet mielekkään elämän ja syösseet sen raiteiltaan kertaheitolla. Myös erilaiset itseen liittyvät asiat, esimerkiksi kohtuuttomat vaatimukset, liiallinen kiltteys ja vihan ilmaisun vaikeus saattavat olla asioita, joilla ihminen saattaa yrittää selittää itselleen masentumistaan. Elämän muutosten puuttumisen vuoksi tai niiden ja kaiken koetun lopputuloksena, monien asioiden summana ihminen masentuu. Tuskin kukaan on löytänyt vastausta kysymykseensä: "Miksi?"

Masentuneen ihmisen elämää kuvaa viipyvä harmaus, lamaantuminen, voimattomuus ja ahdistus. Huolimatta halusta riistää itsensä irti masennuksen kahleesta omat voimat tuntuvat riittämättömiltä. Itsestä huolehtiminen jää toissijaiseksi - kärsimätön "parantumisen" toive keinolla millä hyvänsä on tärkeämpää. Kyvyttömyys selviytyä ennen itsestäänselvyyksiltä tuntuneista asioista, kuten kodinhoidosta, aiheuttaa syyllisyyttä ja laskee itsetuntoa. Päivillä ei ole sisältöä, aika kulkee kuin hidastettuna. Mitään ei tapahdu. Nukkuminen ja harmaa horros kuljettavat masentuneen uuteen, edellisen kaltaiseen päivään. Haaveet ja toivo yrittävät maalata kuvia paremmasta huomisesta. Yritysten ja erehdysten vuorottelu kuitenkin kalvaa voimia ja uskoa. Onko elämällä mitään merkitystä?

Masennus on kuori ihmisen ja hänen ulkopupolisen elämänsä välillä. Se toisaalta suojaa ulkoisilta uhilta, toisaalta jättää muiden ihmisten ja elämän ulkopuolelle. Pelko, turvattomuus ja epätodellisuus kumppaneinaan ihminen eristäytyy kotiinsa ja itseensä. Elämä ympärillä ihmisineen ja tapahtumineen virtaa ohi, oma sisäinen kipu jähmettää hitauteen ja sivuun jäämiseen. Jäsentymättömät ajastukset pyörivät tiiviisti oman itsen ympärillä: kun masennusta ei ole hyväksynyt, on vaikea hyväksyä itseäänkään. Oma olemus on vieras: ihminen on eksyksissä ja on kadottanut elämänsä punaisen langan. Masennuksen syventyessä etäisyys toisiin ihmisiin - myös itseen - lisääntyy. Masentunut ei tahdo löytää paikkaansa yhdenvertaisena ja vaikuttavana persoonana muiden ihmisten joukosta vaan kokee usein olevansa jotenkin alamittainen, joskus ehkä ylivertainenkin muihin nähden.
   Masentunut on taitava ylläpitämään hyvinvoivaa julkisivua, "kulissia", ja näyttämään epäaitoja tunteita. Pinnan alla on usein kuitenkin väsynyt, hätääntynyt ihminen, joka pelkää milloin voimat loppuvat ja on annettava periksi. Ristiriitaiset ajatukset riepottelevat masentunutta toivosta toivottomuuteen. Toisaalta voi nähdä ja tunnistaa toivon lähteitä, toisaalta niihin ei uskalla luottaa: "Epäonnitun kuitenkin.." On asioita, joita yritti, mutta epäonnistuminen murensi toiveikkuuden. Tahtoa ja halua olisi vielä, mutta kykenemättömyys ryhtyä toimeen ja voimattomuus estävät suunnitelmien toteutuksen. Turhautuminen ja pettymykset seuraavat elämässä mukana ja ne saavat uusia ulottuvuuksia murentaen elämään sisältyneen toiveikkuuden askel askeleelta, pala palalta. Järki viestittää todellisuutta, mutta tietoisuus epäonnistumisen mahdollisuudesta ja juuri itselle sattuvasta todennäköisestä kielteisestä tapahtumasta estää luottamuksen viriämisen.

Masentuneella on saattanut olla pelkoja jo kauan ja ajan myötä ne tuntuvat vain lisäätyneen ja tulleen moninaisimmiksi. Pelkojen voima on niin mahtava, ettei niiden kumoaminen järkiperusteilla ole useinkaan mahdollista. Pelot ovat aina läsnä, ne löytävät lähteensä tilanteessa kuin tilantessa. Uuden päivän aloittaminen ja päivästä selviytyminen aiheuttavat lamaannuttavaa pelkoa. Alituinen mahdollisuus, että jotain satuttavaa saattaa tapahtua, vaikuttaa masentuneen ajatteluun ja toimintaan. Ihmisten kohtaaminen on masentuneelle hyvin pelottavaa monella tavalla ja oma mitättömyys sekä epävarmuus saattavat lisääntyä entisestään koetun eriarvoisuuden myötä. On helpompi tehdä valintoja, jotka vähentävät pelon kohtaamisen mahdollisuutta. Tämä pienentää ja rajoittaa elämän rikkauden kokemista, mutta pako ja vetäytyminen ovat kuitenkin turvallisempia kuin riskin ottaminen epävarmuuden varjossa.

Masentuminen tuntuu pahana olona, kipuna eri puolilla kehoa ja sielun särkynä, jota on vaikea kuvata yksityiskohtaisesti. Se on epämääräinen kokemus, jossa on mukana surua, menneen maailman ikäviä muistoja ja kirvelevien haavojen kipua, avuttomuutta ja neuvottomuutta. Ajatukset harhailevat menneessä sivupolkuja koluten, tulevaisuutta ei ole, nykyhetki on täynnä piilossa olevaa lamaannuttavaa ja tuhoavaa tuskaa.
   Toivottomuuden hetkinä masentunut saattaa pohtia lopullista ratkaisua kärsimyksiinsä. Elämän hataran langan voisi katkaista itse ja päästä pois - mikä tahansa vaihtoehtoa saattaa tuntua houkuttelevammalta kuin nykyinen sietämätön elämä. Itsemurha voisi pelastaa tuskasta ja ahdistuksesta. Itsemurha saaattaa olla pitkään harkittu, hetken impulsiivisesta mielijohteesta lähtöisin tai selittämätöntä ajautumista kohti kuolemaa. Joskus masentunut on itsekin hämmentynyt ajatuksistaan ja itsemurhayrityksestään. Epäonnitunutta yritystä voi seurata huojennus: "Ehkä sain kuitenkin vielä mahdollisuuden" ta uusi pettymys: "Enkö kykene edes tähän?" Kuoleman ja elämän pohtiminen on masentuneelle tuttua arkea.

Läheisten tuki ja omat keinot saattavat yrityksistä huolimatta olla riittämättömiä auttamaan masentunutta. Tarjolla on erilaisia ammattiauttajia, mutta avun etsiminen on aluksi vaikeaa, koska itsellekin on epäselvää, mistä oikeastaan on kysymys. Mikä on yhteinen nimittäjä kaikille kivuille, itkuille ja haluttomuudelle? Auttavaan käteen ei ole helppo tarttua, ellei ole vielä myöntänyt ja hyväksynyt masennustaan. Hoito on aina yhteistyötä: Ongelmia ei voida ratkaista kenenkään puolesta, mutta yksin ei täydellisen yksinäisyyden tunteesta pääse eroon. Jokaisen on elettävä oma elämänsä, mutta tukea, voimaa ja keinoja voidaan etsiä yhdessä.

Masentuneen auttaja voi olla kuka tahansa ammatillinen ihminen, joka kuuntelee, ymmärtää ja hyväksyy. Jokaisen hätä on erilainen, ainutlaatuinen, joten masennukseen ei ole valmista "apupakettia". Luottamuksen hiljalleen synnyttyä ihminen haluaa jakaa asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä, usein myös kipeitä. Masentunut saattaa haluta neuvoja ja vinkkejä tai ainoastaan tilaisuuden purkaa kertynyttä lastia hartioiltaan. Mikäli oloa helpottava lääkitys löytyy, saattaa pahin ahdistus ja synkkyys lievittyä. Tämän jälkeen on helpompi käsitellä asioita hieman vahvempana ja toiveikkaampana.
   Ammatilliset auttajat ovat erilaisia - me ihmiset olemme erilaisia. Tieto ei riitä takaamaan sitä, kuinka hyvin kykenee auttamaan masentunutta. Ammattitaito pohjaa pitkälti auttajan ihmisyyden pohjimmaisiin ominaisuuksiin ja työnteon motiiveihin - tekeekö työtä rahasta vai rakkaudesta, vilpittämästä halusta tarjota omat kokemuksensa ja voimavaransa masentuneen käyttöön.  Masentunut on herkkä ja haavoittuva, joten ilman hienotunteisuutta sekä läheisyyttä ihmisen aitoja tunteita ei kyetä tavoittamaan. Auttaja saattaa pitää itseään etäällä eikä paneudu ihmisen hätään. Lunastamattomat lupaukset voinnin paranemisesta murentavat masentuneen uskoa sekä auttajaan että toivoon omasta toipumisesta.

Toisten masentuneiden ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan keskusteleminen auttaa masentunutta huomaamaan, ettei hän ole yksin eikä ainoa masennuksesta kärsivä ihminen. Toisten kokemusten kuuleminen ja ajatusten vaihtaminen saattavat tarjota myös uusia näkökulmia oman elämän tarkasteluun. Elämän pulmiin ei useinkaan ole pikaista ratkaisua: Kärsivällinen työ, aika ja toivo auttavat ihmistä oivaltamaan elämässään jotain uutta ja hän alkaa elää uudella tavalla, uutena ihmisenä.
   Masentuneen toipuminen on muutosta, uuden tien valitsemista. Mikäli jää tavoittelemaan mennyttä, masennusta edeltänyttä elämää, ihminen turhautuu ja pettyy. Mennyttä ei voi saada takaisin. Ihmisen tulisi tarkastella ja pohtia elämäänsä: unelmiaan, tavoitteitaan ja voimavarojaan, ja laatia niiden pohjalta uusi elämänsuunnitelma. Tämä saattaa muuttaa piintynyttä arvomaailmaa ja uudet asiat tulevat tärkeämmiksi vähäpätöisimpien väistyessä. Muutoksen ovat niin suuria, että jotkut saattavat kokea olevansa uusia ihmisiä.

11 kommenttia:

  1. En ole pitkään aikaan lukenut tekstiä, joka olisi kertonut täsmälleen tuntemani asiat juuri niin kuin haluaisin, että ne sanottaisiin, mutten vain ole itse siihen kyennyt. Kiitoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä kiitä minua, vaan Miten selviytyisin iltaan - välähdyksiä masennuksen maailmasta -kirjan kirjoittajaa / kirjoittajia, mutta onneksi tämän postauksen tein, jos sillä oli tuo vaikutus sinuun ♥

      Poista
  2. Kirjoitit kyllä tosi hyvin. Varsinkin toi kuori.. En tiedä miten pääsisin pois sieltä. Elän kuin unessa, jossa mistään ei saa mitään otetta ja seuraan vain sivusta toisten elämää. Käyn kyllä terapiassa, muttei siitä ole apua ollut, vaikken siellä kyllä ole paljoa asioita käsitellytkään. En pysty edes itkemään, varsinkaan toisen läsnäollessa. En tiedä johtuuko masennus tästä hetkestä vai menneestä, ja miten saisin sen pois. Viime aikoina oon yrittänyt vain oppia elämään sen kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehut kirjoituksesta kuuluvat Miten selviytyisin iltaan - välähdyksiä masennuksen maailmasta -kirjan kirjoittajalle / kirjoittajille. Toivottavasti tilantesi helpottuu, muistan itse kun olin tuossa tilanteessa, siellä kuoressa .. Se oli ahdistavaa, yksinäistä ja .. Kamalaa. Yksinkertaisesti kamalaa. Vaikka olit tiivisti kuoresi sisällä, tuntui kuin ympärilläsi olisi vain laaja yksinäisyys, eikä kuoria lainkaan.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kehut kirjoituksesta kuuluvat Miten selviytyisin iltaan - välähdyksiä masennuksen maailmasta -kirjan kirjoittajalle / kirjoittajille ♥

      Poista
  4. Ihana, kauniisti kirjotettu teksti! Ja niin totta myös! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehut kirjoituksesta kuuluvat Miten selviytyisin iltaan - välähdyksiä masennuksen maailmasta -kirjan kirjoittajalle / kirjoittajille ♥

      Poista
  5. Kiva kun voi täältä lukea niin selkeästi sen, mitä ajattelee, mutta mitä ei enää kykene sanoiksi tuottamaan. Kiitti!

    VastaaPoista
  6. Voin samaistua täysin, koska itse oon kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta! Hienosti kirjoitettu! :)

    VastaaPoista