• desireforthefuture.blogspot.fi

maanantai 10. helmikuuta 2014

Sunday to monday.

Sunnuntai. Kello näyttää tasan 17:00 kun laahustan keittiöstä jalassani Hello Kitty aiheiset mustat pitkät villasukat, takaisin teitokoneeni ääreen kädessäni Hello Kitty kahvikuppi, jonka olin juuri täyttänyt toista kertaa mustalla höyryävällä, tuoreella kahvilla. Tietokoneeni hurina katoaa TV'stä pauhaavan äänen alle, kun pyörähtelen työtuolillani ja katselen asuntoa väsynein silmin. Olen uupunut, enkä millään jaksaisi alkaa siivoamaan, vaikka niin olin tänään suunnitellut tekeväni. Haukottelen, raavin teräviksi leikatuilla, mustiksi maalatuilla kynsillä niskaani ja hieron molempia silmiäni. 

Kello 14:15 - 15:15 nukuin päiväunet. Sen jälkeen taistelin 15 tuskaisen minuutin, mutta ikuisuudelta tuntuvan ajan herätyskelloa vastaan painellen torkutusta moneen otteeseen. En olisi halunnut nousta lämpimästä sängystä ja poistua lähes pilkkopimeästä makuuhuoneesta, mutta näin minä tein, luovutettuani voiton herätyskellolle. Vain 5 minuutissa olin pukeutunut ja kävelemässä kohti Apteekkia ja sen jälkeen tupakan ja karkin haun kautta takaisin kotiin. Kuin 50% elossa, 50% koomassa. Onneksi oli sunnuntai, niin tämä ei niinkään minua haittannut

Kratos on kiertynyt suloisesti kerälle lämpimään piilopaikkaansa, enkä minä voi kuin hymyillä aina, kun terraarioon satun vilkaisemaan. Olen niin helpottunut, ettei Kratokselle käynyt suomujen ruhjoutumisesta (tästä aiemmin julkaistu postraus) sen pahemmin, vaan selvisimme vain muutamalla kerralla haavauman desifiointia. Kratoksen lempi piilopaikka tosin lähti terraariosta samantien tapahtuneen jälkeen. Ja kyllä pikkuinen hieman hämmentyneeltä tämän johdosta vaikuttikin ne ensimmäiset päivät, mutta on taasen tottunut. Kaikki on taas hyvin.

Kellon näyttäessä 21:00, olen juuri ryöminyt sänkyyn ja kääriytynyt peittoon. Koko asunto hohkaa pimeyttä. Tartun vieressäni makaavan avomieheni käteen ja toivotamme toisillemme hyvää yötä. Vain muutaman kyljen käännön jälkeen vaivun uneen, joka kestää yön yli ilman heräilyä siihen asti, kun havahdun hereille Jeren äänen todetessa vieressäni "Huomenta rakas, kahvi on valmista." Juotuani kupillisen kahvia ja poltettuani tupakan, totean meneväni takaisin nukkumaan. Laahustan parvekkeelta takaisin makuuhuoneeseen, sammutan valon, suljen oven ja pian olen jälleen vaipunut uneen, josta herään jälleen parin tunnin kuluttua, jonka aikana Jere on poistunut hiljaa asunnosta ja lähtenyt töihin.

10:00 totean, että tästä tulee parempi päivä, tänään saan aikaiseksi kaiken mitä olin edellisenä päivänä suunnitellut tekeväni. Mutta voi, kuinka väärässä minä olinkaan, niin helvetin väärässä. 19:30, ja olen jo aiemmin nukkunut 3 tunnin päiväunet yllättäen iskeneen käsittämättömän pahoinvoinnin ja vihlovien alavatsa kipujen seurauksena. Ei, tänäänkään en saanut aikaiseksi niitä asioita joita olin suunnitellut tekeväni jo maanataina.

Mutta huomenna on jälleen uusi päivä. Huomenna minä haen töitä kirjastosta, vien kengät suutariin ja kirjeen isännöitsijätoimistoon, käyn kirppiksellä, sekä teen postauksia valmiiksi niin tähän, kuin myös sarjakuva- ja taideblogiini. Tämän lisäksi aloitan projektin, josta kerron vielä myöhemmin lisää. Olkoon tämä vielä pimennossa siihen asti, kun saan siihen korkeammalta taholta vastauksia sen suhteen. Niin, ja pitäisihän sitä huomenna aloittaa myös siivoaminen ja kuvaaminen uuden kotimme ja sen sisustusta käsittelevää postausta varten.

19:40 olen jo paljon parempivointinen ja virkeä, vaikka en enää tähän aikaan olen viitsinyt keittää kahvia, vaan päätän pysyä hereillä Jeren kotiin paluuseen, klo 22:00 asti. Katson Huippumalli haussa -ohjelmaa, syön kaksi pussillista herne-maissi-paprika pakastesekoitusta ja otan kuvia rakkaasta Kratoksestani. Onneksi sain edes jotain järkevääkin aikaiseksi, sillä kellon näyttäessä 21:00 päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, nostaa jo lähes juurtuneen ruhoni mustalta nahkasohvalta ja aloin siivoamaan vaatekaappiani ja järjestelemään vaatteitani. Tyylistäni ja vaatteistani, niistäkin tulossa postaus lähitulevaisuudessa.

21:50 nielen iltalääkkeeni ja jään odottamaan Jereä kotiin, unta ja seuraavaa päivää,
jonka toivon (kuten tämänkin päivän toivoin) olevan erilainen kuin edeltäjänsä, parempi.

- - -  - - -


Oona kuittaa, xoxo  !

4 kommenttia:

  1. Mulle tuli yhtäkkiä tällanen ajatus päähän että vieläkö sä Oona saat kuulla paljon ilkeitä kommentteja koskien esim. sun arpia tai masennusta? Okei joo arvet ei nyt varmaan oo hetkeen ollut näkyvillä talven ja vaatetuksen takia mutta muuten. Muistan vaan että oot blogiisikin saanut joskus melko ilkeää palautetta kyseisistä asioista.

    Nätti olet taas niinkuin aina senkin ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mary ♥
      On ihanaa kun kommentoit niin usein ja kyselet kaikea ! :)

      Enää en oikeastaan näitä ilkeitä kommentteja saa. Tai saan, mutta tuntuu kun niitä ei tulisi lainkaan, sillä en anna niille _enää_ minkäänlaista arvoa. Ihmiset ovat kai huomanneet, etten minä oikeasti enää välitä ilkeistä kommenteista ja muista, joten varmaan siksikin nämä kommentit ovat jääneet vähemmälle :) In real life olen myöskin saanut joskus ilkeitä huomautuksia, mutta ei sekään ole enää oikein minkäänlaista, sillä ihmiset ovat tosiaan huomanneet, että olen täysin sinut arpieni ja ulkonäköni kanssa. Minä olen tällainen, minä näytän tältä ja sillä selvä ! :)

      Poista
  2. Ei se mitään vaikka menikin vähän aikaa vastaamiseen :)
    Mutta kiitos vastauksesta ja ihana kuulla että olet niin sinut tuon kaiken kanssa,
    sä oot Oona mulle vähän niinkun esikuva, vielä joku päivä oon yhtä vahva ja rohkea kuin sinä. ^^


    VastaaPoista
  3. Ihan pakko sanoa tää. Oot tosi kaunis noilla punasilla rajauksilla. :)

    VastaaPoista