• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

It'll make everything feel normal again.

Muuton vuoksi  omalääkärini vaihtui, ja tapasinkin tiistaina tämän uuden omalääkärini, todella mukavan ja ammatillisen vanhemman miehen. Käynnin tarkoitus oli vain se perus "päivitys" käynti, ja kävimme läpi lääkkeeni sekä niiden annostuksen ja keskustelimme niihin liittyvistä asioista. Ja tällä lääkityksellä jatketaan edelleen ainakin seuraavat kuukautta, jonka jälkeen tapaamme jälleen ja vaihdamme kuulumisia. Vaikka viimepäiviin sisältyy turhankin monia tuskastuttavan ahdistavia, väsymyksen sekä pahoinvoinnin hämärämiä päiviä, muutettuamme Nurmijärven kirkonkylältä Klaukkalaan, pienestä yksiöstä tilavaan kaksioon, virallisesti avoliittoon Jeren kanssa, olen voinut kaiken kaikkiaan paremmin kuin moneen vuoteen. Tästä huolimatta lääkityksen / lääkityksien annostusta ei ole järkeä lähteä vähentämään saati lopettamaan. Vielä. Varmuuden vuoksi, jos vaikka syystä tai toisesta alkaisikin menemään huonommin, syön tästäkin eteenpäin 400 mg Seroquel Prolongia illassa ja 100 mg Sertralinia aamuisin. Niin, noin 1,5 viikkoa sitten jouduin alensin itse Sertralinin annostusta, vaikka niin ei todellakaan saisi tehdä (kaikkihan sen tietävät). Vaihtoehtoja minulle ei kuitenkaan ollut, sillä ylimääräistä rahaa minulla ei ollut lainkaan, eikä myöskään maksusitoomusta apteekissa sosiaalitoimistosta. Näinollen aloin siis syömään pienempää annosta, etteivät lääkkeet loppuisi kokonaan kesken. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että tämä lääkkeiden määrä on nyt oikein hyvä. Joten mikäs siinä, kun ei vieroitusoireitakaan tai muuta vastaavaa haittaa ole Sertralinin annostusken vähentämisestä tullut. Mielialaankaan se ei ole ainakaan huomattavasti vaikuttanut. Parin ensimmäisen päivän ajan oli vain pientä päänsärkyä, ei muuta. Lääkärikäynnin jälkeen olen miettinyt paljon nykyistä elämääni ja menneisyyttäni, vertaillut niitä ja hämmästyttänyt itsenikin siitä, kuinka paljon kaikki onkaan muuttunu viimeisen 5 kuukauden aikana. Vain 5 kuukautta, ja muutos nykyisyyden ja entisen välillä on aivan käsittämätön. Tarkempi vertailupostaus luvassa lähitulevaisuudessa.


- - -  - - -

Oona kuittaa, xoxo  !

2 kommenttia:

  1. En tiedä onko tätä joku jo kysynyt, mutta kysyn nyt uudestaan(anteeksi jos tähän löytyy jo vastaus jostain postauksesta...) Mutta siis mitä ajattelet jos näet kadulla tai missä tahansa ihmisen jolla näkyy viiltelyarpia? Kiitos kaunis jos viitsisit vastata :) Olet kaunis ja vahva ihminen Oona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ !

      Olen kyllä vastannut tähän samaan kysymykseen joskus, mutta en kuollaksenikaan muista milloin enkä millään jaksa alkaa etsimään kyseistä postausta jossa tätä asiaa käsittelin.

      Tottakai tällainen ihminen kiinnittää huomiota kenen tahansa silmissä. Mietin tietysti, miksi. Mietin myös, millainen ihminen on kyseessä. Onko kyseessä samanlainen ihminen kuin minä, joka on sinut sen kanssa miltä näyttää, ja näin ollen uskaltaa kulkea esim. käsivarsissa näkyvät arvet paljaana. Vai olisiko kyseessä yksinkertaisesti ihminen, joka hakee vain huomiota viiltelyjäljillään (sellaisiinkin kun olen viimeaikoina törmännyt). En kuitenkaan tuomitse samantien, enkä uhraa montaakaan sekuntia tämän asian miettimiseen vaan jatkan siitä mihin tätä näkyä ennen näin, sillä en minä tule saamaan vastauksia mietteisiini .. :)

      Poista