• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Hullu sä et ole, mut joskus sitä romahtaa.

Eläessäni erästä normaalia päivääni kotona, se iski. Tunne, joka ei tuntunut olevan tästä maailmasta. Ahdistus. Tuskaisuus. Paniikki. Täydellinen kaaos. Kävelin parvekketta edestakaisin tupakan savua syvään ja tiheään tahtiin henkeeni vetäen. Vaihdoin tarkoin valitut vaatteeni löysiin rytkyihin. Revin rastalisäkkeiden lisäksi asusteet irti hiuksistani. Läpsin itseäni poskille ja sanon "Ryhdistäydy nyt." Hengitän raskaasti ja syvään, sitten tiheästi ja nopeasti. Katseeni harhailee, ajatukseni eivät pysy järkevinä. Mietin mitä pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään. Mennäkkö nukkumaan,vai yrittääkkö siivota. Mietin mitä voisin tehdä, vai voinko tehdä mitään. Ota nyt ihan rauhassa. Älä ajattele sitä. Tee mitä yleensäkkin. Älä anna sille valtaa. Yritä olla normaalisti. Älä huomioi sitä. 

- - -  - - -

Päivät vaihtuivat yön, - ja viikonloput viikonlopun kautta aina toiseen.
Aika kului, ja niin kuluin minäkin. On syntymäpäiväni, tyhjä maanantai. 

- - -  - - -

Olotila helpottui, tietenkin, kuten aina, eihän ahdistuskohtaus kestä minulla ikinä kauaa, mutta tuntui kuin katkaisin olisi jäänyt ON/OFF kohdan puoliväliin. Olotila helpotti, mutta ei kuitenkaan. Kuin paha olo olisi jumittinut kiinni nieluuni, yrityksistäni huolimatta huutaa sitä pois. Se jäi kiinni minuun. Se riipi sisintäni, viilsi sitä pitkillä kynsillään, näykki terävillä hampaillaan, syövytti syljellään. Hitaasti, mutta varmasti. Äänettömästi, mutta huomattavasti.

Päätin, että nyt riittää. Totesin, etten minä jaksa tätä enää. Tartuin puhelimeen, ja soitin terveyskeskukseen varatakseni ajan omalääkärille. "Mikä teillä on vastaanoton tarve?" "Mielenterveysongelmat." "Onko tarve lääkärin tapaamiselle akuutti?" "Ei ole, on varmasti akuutimpiakin tapauksia kuin minä." "Selvä, laitetaan sut tonne viikon päähän, onko ok?" "On, kiitos paljon." Suljin puhelimen ja huokaisin syvään. Kirjoitin lääkärin ajan kalenteriin ja jatkoin normaalia arkeani miettien vähänväliä, millainenkohan tapaamisesta oikein tulee.

Lääkärinaika sai minut stressaantuneeksi, sillä en osannut odottaa mitään, sillä en tiennyt mitä tuleman pitää. Mitä tapahtuu ? Mikä, tai mitkä asiat muuttuvat ? Ovatko asiat erilailla kun astun ulos lääkärin huoneesta verrattuna siihen kun synkkä olemukseni astui sisään tuohon huoneeseen. Sairasloma ? Lääkityksen nostaminen ? Uusi lääkitys ? Suunnitelma jatkoa ajatellan ? En osannut odottaa mitään, en yhtään mitään. Ja minä olin pelokas. Pelokas, koska inhoan sitä, jos en tiedä mitä tulee tapahtumaan. Mutta nyt minä tiedän. Torstaina, 24.4. klo 13:50 lääkäri kutsui minut sukunimelläni sisään huoneeseen, jonne astelin epävarmana ja jopa hieman pelokkaana tulevasta. 

- - -  - - -

Mitä elämässäni siis on oikein tapahtunut ? Minkätakia minä jouduin menemään lääkäriin ? 
Nämä asiat selviävät teille lukijoilleni täällä bloginpuolella hieman myöhemmin, mutta pian ..

4 kommenttia:

  1. Oletko raskaana? :o tuli vain ekana mieleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, viimepostauksessa missä on video, sanoin ettei kyse ole raskaudesta :D Vaikuttaisi ehkä siltä, mutta ei sentään kuitenkaan !

      Poista
    2. niin ja raskaushan on tunnetusti mielenterveysongelma... ;)
      no mutta toivottavasti on jotain hyvää, mutta eipä kai siltä kuullosta joten voimia oonalle xxx

      Poista