• desireforthefuture.blogspot.fi

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Lääkäri helvetistä.

Istuttuani vain hetken siinä huoneessa, tajusin ettei suunnitelluilla lauseilla ollut mitään merkitystä. Ei ollut mitään merkitystä lausuisinko niitä sanoja vai en, sillä tiesin etteivät ne auttaisi mitään. Niillä ei olisi mitään merkitystä. Niillä ei olisi minkäänlaista apua. Tunsin, kuinka sen miehen katse porautui silmiini, kun oma katseeni pitäytyi tiiviisti punaisen roskakorin reunoilta pursuavassa mustan muovipussin reunassa. Tunsin, kuinka turhautuminen alkoi vallata mieltäni. Kuinka se kiipesi ihoni alla pitkien kynsiensä avulla kohti pääni syvimpiä sopukoita. Mutta ei, se ei saanut valtaa. Kuin hyökyaallon alta, tuo turhautuminen pyyhkäytyi pois, ja tilalle kumpusi viha. Viha sitä tilannetta kohtaan, viha sitä miestä kohtaan, viha hänen sanojaan kohtaan, viha hänen olemustaan kohtaan. Nostin katseeni roskakorista ja tunsin kuinka katseeni leimusi täyttä inhoa. Naksautin sormiani yksi kerrallaan, tuijottaen edelleen suoraan sen miehen riutuneita ja vanhuudesta uurteutuneita kasvoja. Hän näyttää siltä, kuin häntä ei vittuakaan kiinnostaisi hänen työnsä tai ylipäätään se, mitä minulle tapahtuu. Heilautan mustat hiukseni kasvojeni tieltä, siirrän yhden ripsiini tarttuneen hiussuortuvat sivuun ja selvitän ääntäni.

" Sä siis et kirjota mulle lausuntoa, jotta saisin mun lääkkeet halvemmalla ? 
Ei mulla tai monilla muilla ole yksinkertaisesti varaa näin helvetin kalliisiin
lääkkeisiin. Mitenkähän mä sitten pärjään ? Joudunko mä lopettamaan 
lääkityksen ku seinään ? Tää on ainoo lääkitys mikä mulla on koskaan 
toiminu. 8 vuotta, 8 vitun vuotta mulle etittiin oikeenlaista lääkitystä, ja 
sä väität, että 3 vuotta tän lääkityksen kanssa selvinneenä, mä joutusin 
lopettamaan tän lääkityksen, vai ? Ja mä olen syöny sitä paskalääkettä, 
Ketipinoria aikasemmin, ja siks mulle määrättiin Seroquel Prolong
koska se ei toiminu mulla ollenkaan, ei mitenkään. Ja koska tilanne on
 tää, sä et tee tän enempää, näinkö tää homma nyt sitten menee vai ? "

" Niin. Se on tosi kurja juttu. Tilanne on nyt kuitenkin tämä. Ei me voida 
tarjota sulle enempää kun lääkitystä ja terapiaa. Mä ymmärrän sun raha-
huolen. Se on tosi kurja juttu. Mutta tän enempää mä en voi kyllä tehdä.
Sulla ei ole diagnosoitu psykoosia joten en voi kirjoittaa sitä lausuntoa. "

Hän näki varmasti selkeästi ulkonäöstäni ja olemuksestani sisälläni myllertävän tunnetilan, mutta rauhoittelun sijaan hän oli hiljaa ja vain pahensi tilannetta. "No tää oli varmaan tässä", totesin, nousin, otin takkini, reppuni ja lähdin ovesta "Kiitos", sanoin ennen kuin suljin oven. "Ihan vitusti", lisäsin perään kun poistuin poliklinikan tiloista aggressiivisen uhmakkaasti. Poistuin huoneesta, kun olin istunut siellä vain 15 minuuttia. Ja mitä minä siitä sain ? En mitään. En vittu yhtään mitään. Se ei ollut edes yhtä tyhjän kanssa. Ei pelkkää tyhjää, vaan vihaa. Olin niin vihainen, niin käsittämättömän vihainen, kun soitin Jerelle. "Ei sillä mulkvistilla ollu mitään muuta vitun sanottavaa kun "Se on tosi kurja juttu." Huomasin että kaupan parkkipaikalla oleva nainen tuijottaa minua kummastuneena autonsa vieressä, mutta en antanut sille sen kummempaa huomiota ja jatkoin huutoani "Jumalauta tunkekoot haulikon perseeseensä ja ampukoot." Astelin noin kilometrin matkan tihkusaateessa bussipysäkille, jossa istuin 30 minuuttia odottamassa bussia, jolla pääsisin takaisin kotiin, pois siltä paskapaikkakunnalta. 30 minuuttia minä vain istuin, poltin tupakkaa, söin karkkia ja mietin sitä kulunutta 15'sta minuuttia.

En ole ikinä, en ikinä tavannut yhtä .. En keksi tuolle edes sanaa ! Samanlaista lääkäriä. Ja tämä muka oli joku vitun apulaisylilääkäri ? Paskat sanon minä. Heti siitä lähtien kun istuuduin siihen oksettavan oranssille potilaalle tarkoitetulle tuolille, tiesin ettei tästä tapaamisesta seuraisi mitään muuta kuin tunne, että hermoni raadeltaisiin riekaleiksi. Ja niin siinä kävikin. Mietin siinä jo, ja meinasinkin jo nousta ja lähteä ovet paukkuen siitä huoneesta, mutta hillitsin itseni. Ajattelin, että hoidetaan tämä nyt aikuismaisesti. Siitä se oli kuitenkin kaukana. En pystynyt hillitsemään tunteitani, tai hillitsemään sitä kuinka ne näkyivät käytöksessäni ja olemuksessani. Olin täysin niiden vallassa. Vastasin lyhyesti, jos vastasin edes lainkaan. Ja puolet ajasta olimme molemmat hiljaa. Joko tuijotin siihen roskikseen, hänen vasemman jalkansa kengän kärkeä, hänen tietokoneensa ruudulla auki olevaa tiedostoa tai sitä paperia hänen pöydällään jota hän koski ja vilkaisi aina sillointällöin. Ne taisivat molemmat koskea minua. Välillä katsahdin häntä silmiin, mutta vain sinä hetkenä kun siirsin tuijottavan katseeni toiseen kohteeseen.

"Se on tosi kurja juttuSe on tosi kurja juttuSe on tosi kurja juttu." soi päässäni ja minä olen niin tuskastunut, väsynyt, surullinen, voimaton ja vihainen. Minulla ei ole mitään tietoa mitä jatkossa tapahtuu lääkitykseni suhteen. Haen kyllä toimeentulotukea lääkkeitä varten, mutta en tiedä saanko sellaista. Ehkä, ehkä en. Soitin itselleni ajan omalääkärilleni, jolle menen kertomaan tästä tapahtumasta 11.6. klo 11:00 ja kysymään mitä minun nyt oikein pitää tehdä, mitä vaihtoehtoja tulevaisuudella on minulle tarjottavana. Häneltä sentään saan tietoa, tukea ja neuvoja, toisinkuin tuolta lääkäriltä helvetistä. Tuolta mieheltä, joka ei tehnyt jatkoni suhteen mitään, ei yhtikäs mitään. Ainoa mitä tapahtui, oli puhelu jonka sain seuraavana päivänä ja sen myötä ajan terapiaan 18.6. klo 12:30. En ymmärrä miksi, koska sanoin lääkärille etten koe tarvitsevani terapiaa, mutta mennään nyt sitten ja katsotaan mitä tapahtuu, ei kai se pahaksikaan voi olla. Minulla on kyllä tietyt vaatimukset sen suhteen, mutta niistä myöhemmin, kunhan olen ensin käynyt ensimmäisessä terapiaistunnossani. Nyt kuitenkin vain odotan sekavin tuntein omalääkärini tapaamista ja hänen kanssaan keskustelemista tapahtuneesta ja tulevasta, ahdistuksen ollessa jo fyysistä.

- - -  - - -

16 kommenttia:

  1. Niin tuttu tilanne ja niin monta samanlaista lääkäriä olen tavannut, en itseni vaan äitini takia, jolla ei tosin mielenterveydessä ole mitään mutta senkin edestä fyysisiä sairas diagnooseja liuta ja pillereitä popsitaan aamusta yöhön 27kpl verran. Ja joka kerta, kun pitöisi jotain lääkitystä muuttaa, saada kelan tukea tms on tälläsisia tilanteita ilmennyt. Viimeisin oli insuliinien kanssa, joka piti vaihtaa hormooniruiskeisiin, jotka maksavat monia satoja euroja. Diabeteksen erikoislääkäri, ei suostunut kirjoittamaan lausuntoa koska jonkin fyysiseen olemukseen liittyvä asia ei täyttynyt. Hän ei edes ymmärtänyt minkä takia hormoniruiske olisi ollut äidille parempi ja helpompi kun se toimi, sokerit pysy alhaalla eikä tarvinut muistaa pistämisiä koko ajan. Äiti on 70, eikä lähimuisti pelaa kunnolla enää. Lääkärin tokaisu meille oli tämä "Minähän en kirjoita teille lausuntoa se nyt on surku juttu ettette pysty parempaan kuntoon". Ja mitähän varten me siellä lääkärissä käymme!? Olin NIIIIN vihainen sinä päivänä koko maailmalle. Kun se olisi helpottanut koko perheen elämää ja huolia..... Ei ne vaan ajattele ihmisten parasta yhtään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh .. En ymmärrä mikä näitä lääkäreitä oikein vaivaa ?! Luulisi tällaisessa työssä olevien lääkäreiden olevan asiansa osaavia, mutta ei, ei näköjään .. Mistähän ovat mahtaneet lääkärilupansa saada, muropaketista ?

      Poista
  2. Eikä.. Ottaa niin päähän sun puolesta. Jostain kumman syystä on itekkin näihin rasittavuuksiin törmänny vuosien aikana ja aina vituttaa niin helvetisti kun ei minkäänlaista neuvoa tai avun tynkää saa vastineeksi. Asdadsasdaas..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yeah, en oikeasti ymmärrä tätä .. Tämä on jotain niin käsittämätöntä !

      Poista
  3. Oona:Jos et "normi" toimeentulotuesta saa tarpeeksi rahaa lääkkeitä varten, eli vajetta ei tule tarpeeksi, että toimeentulotukea myönnettäisiin, sosiaalityöntekijä voi tarvittaessa myöntää harkinnan varaista toimeentulotukea lääkkeitä varten.Luultavasti tiedätkin jo tämän.Ja hyvä, että sinulla on aika omalääkärille.Avaudut siellä sitten oikein perusteellisesti.Kyllä tuo asia selviää.

    ♥JM♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yeah. Onneksi omalääkärini on aivan toista maata kuin tämä lääkärilupansa muropaketista saanut "lääkäri", vielä "ylilääkäri" ? Hah ! Onneksi asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin.

      Poista
  4. Ymmärrän, että sinua harmittaa. Mutta eivät lääkärit voi kirjoittaa vääriä diagnooseja sen takia, että potilaan rahat eivät riitä lääkkeisiin. Lääkärit ovat vannoneet valan, joka velvoittaa heidät toimimaan oikein. Eli varmasti olen nyt kaikkien mielestä täys kusipää kun totean, että lääkäri ei tehnyt kohdallasi virhettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän asian olevan näin, et siis ole ainakaan minun mielestäni lainkaan kusipää :) Tottakai turhauduin, sillä omalääkäri sanoi minun varmasti saavan kyseisen lausunnon tuolta. Apteekissa ihmeteltiin että ompa kummaa, ettei omalääkäri ollut lausuntoa kirjoittanut ja olivat varmoja että sen tuolta lääkäriltä saan. Näin ei kuitenkaan ollut, ei lähellekkään ..

      Poista
  5. Korostan vielä, että tarkoitukseni ei ollut arvostella tai moittia sinua. Tahtoisinkin kiittää asiallisesta vastauksesta. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon! Olet vahva ja upea ihminen, sinä jaksat ja pärjäät vaikka aina ei tunnu siltä. Uskon sydämeni pohjasta, että elämällä on vielä jotain upeaa sinulle tarjottavana, olet sen ansainnut<3

    VastaaPoista
  6. Hirveää kun jotkun on tollasia! Miksi vltion pitää olla päättäny että ihmiset ei saa jotain noin hirmuisen kalliita lääkkeitä halvemmalla, kun nehän sitä joutuu ostamaan. >:( Toivottavasti saat raha-apua, sä tartteisit sitä todella. Muuten, voisitko tehdä postauksen vaatekaappisi sisällöstä, sekä kysely postauksen? Ois aika paljon kysyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatekaappi postausta on kyllä jo tulossa, ja voinhan minä pitkästä aikaa kysymyspostauksenkin tehdä ! :')

      Poista
  7. En nyt oikein ymmärrä. Olisit siis halunnut 112-koodin? Oikeassahan lääkäri oli, senhän lähes aina saavat vain ne, joilla on psykoosisairaus. Mulla on kelakortissani kyseinen koodi ja sain sen sen vuoksi, että pakko-oireinen häiriöni on niin paha että oireilu on ollut useampaan otteeseen psykoottistasoista. On kuitenkin kuulemma erittäin harvinaista että se myönnetään näillä perusteilla ja kaikki muut tuntemani henkilöt joilla kyseinen koodi on, ovatkin skitsofreenikoita/kaksisuuntaisia. En siis kutsuisi lääkäriä mulkvistiksi..Kuinka sä olet aiemmin saanut lääkkeet ostettua kun olet niitä kuitenkin jo jokusen vuoden syönyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lastensuojelunuori, joten 21 ikävuoteen asti sosiaalitoimisto kustansi lääkkeeni. Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta olen todella turhautunut siksi, että lääkäri oli kaikinpuolin aivan kamala, ei pelkästään siksi ettei kirjoittanut minulle tuota lausuntoa. Ja myös siksi, miten yhteen aiempaan kommenttiin vastasin: Apteekissa ihmeteltiin että ompa kummaa, ettei omalääkäri ollut lausuntoa kirjoittanut ja olivat varmoja että sen tuolta lääkäriltä saan. Näin ei kuitenkaan ollut, ei lähellekkään ..

      Poista