• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

torstai 31. heinäkuuta 2014

Vihdoinkin se alkaa; Dialektisen käyttäytymisterapian taitoryhmä !

Ja viimeinkin minä sain puhelun, jota olin odottanut jo kuukauden päivät;
Ilmoituksen Dialektisen käyttäytymisterapian taitoryhmän alkamisesta !

Sain tapaamisajan toiselle ryhmän vetäjistä heti seuraavalle päivälle tästä
puhelusta, todella nopeaa toimintaa ! Ja kyseinen ryhmä alkaakin jo 4.8.
Olen suoraansanottuna helvetin iloinen että tämä puhelu saavutti minut
viimeinkin; Tästä se nyt nimittäin alkaa, minun matkani kohti parempaa,
tasapainoisempaa elämää ja sen, sekä tunteideni hallintaa. Vihdoinkin !

Normaalistihan DKT'ssa on ryhmätapaamisten lisäksi yksilötapaamisia ja 
puhelinaikoja, mutta nyt kyseessä ovat vain ryhmätapaamiset aina kerran 
viikossa jotka jatkuvat puolivuotta, aina tämän vuoden loppuun saakka !

 - - -  - - -

Taitoharjoitteluryhmä on dialektisen käyttäytymisterapian hoito-ohjelma, joka on suunniteltu tunne-elämältään epävakaasta persoonallisuudesta kärsiville potilaille. DKT -hoidossa pyritään lisäämään sekä hyväksyntää että muutosta. Ryhmä on tarkoitettu potilaille, joilla on huomattavia tunnesäynätelyn vaikeuksia ja joiden kohdalla ajatellaan, että psykososiaalisten taitojen harjoittelusta olisi merkittävää hyötyä heidän elämässään ja hoidossaan. Tavoitteena on, että ryhmäläiset oppivat sellaisia psykososiaalisia taitoja, jotka auttavat heitä selviämään rakentavasti tunnesäätelyvaikeuksiensa kanssa ja toimimaan omien elämäntavoitteidensa suuntaisesti.
   Tunnesäätelyn vaikeuksien tunnusmerkkejä ovat: Tunteet syttyväty jo pienestäkin ärsykkeestä, Tunteet ovat toistuvasti erittäin -jopa kivuliaan- voimakkaita, Kestää pitkään, usein tunteja tai jopa päiviä, ennen kuin tunteet laantuvat, Tunteet helposti ohjaavat toimintaa epätarkoituksenmukaisella tavalla, Koska tunteet ovat niin utskallisia, niistä yrittää päästä eroon, pitää niitä loitolla.

Koska ryhmä ei ole psykoterapiaryhmä vaan opetuksellinen taitojen harjoittelu -ryhmä, on minun tarpeen vaatiessa hankkiuduttava myös psykoterapeuttiseen hoitoon ryhmän lisäksi erikseen. Ryhmässä ei myöskään pystytä hoitamaan kriisejä, minkä vuoksi ryhmään tulevilla potilailla tulee olla selkeä suunnitelma kriisien hoitamisesta ja henkilöistä, joihin he voivat kriisitilanteissa ottaa yhteyden. Näin ollen alan tapaamaan myös sairaanhoitajaa. Tämä on todella suositeltavaa, että potilaalla on ainakin harvajaksoiset yksilökäynnit omalla työntekijällä ryhmäohjelman aikana.
   Ryhmässä opeteltavat ja harjoiteltavat taitoalueet ovat; Tietoisuustaidot, Ahdingonsietotaidot -Kriisissä selviämisen taidot, Tunnesäätelytaidot, Tehokkaan vuorovaikutuksen taidot, Keskitien taidot: Dialektinen ajattelu ja toiminta, Itsen ja toisen oikeaksi todentaminen, Käyttäytymisen muuttaminen / Positiivisuuden vahvistaminen.

 - - -  - - -

Nyt sitten vain toivomaan, että tämä ryhmä osoittautuisi minulle sopivaksi.
Tämä vaikuttaisi kyllä todellakin siltä, mutta eihän sitä koskaan voi tietää ..

Jos teillä on kokemuksia Dialektisen käyttäytymisterapian taitoryhmästä,
kuulisin niitä enemmän kuin mielelläni ! Ei muuta kuin kertomuksia kehiin.

 - - -  - - -

Oona kuittaa, xoxo 
• See you in your nightmares 


8 kommenttia:

  1. Itselläni ei toiminut, mutta en lähde silti haukkumaan koko ideaa lyttyyn. Tiedän, että osa ryhmäläisistä ainakin sai avun. :) Pitkälti tietty noiden ihan kaikkien terapiamuotojen toimivuus on kiinni omasta asenteestakin, eli jos jaksaa uskoa sen auttavan, niin todennäköisesti saakin enemmän apua kuin, jos ajattelisi, että koko homma on valmiiksi jo ihan tuhoontuomittu.

    Miksi se mun kohdallani ei toiminut, no olin loppuvaiheen aika huonossa kunnossa masennuskauden takia ja olin osastollakin, joten en jaksanut käydä ryhmässä ja ryhmän edellytyksenähän on, että sieltä ei sais tulla poissaoloja enempää kuin joku tietty määrä. Omalta osaltaan keskittymisvaikeudetkin vaikeutti hommaa, enkä jaksanut kuunnella koko puolitoistatuntista kerrallaan.

    Mistä sen sijaan sain avun, tunteitaan on helpompi ainakin tunnistaa. En tiedä onko sulla näin, sillä jokaisen kokemuksethan on yksilöllisiä, mutta usein epävakaat kuvaavat tyhjyydentunteita. Itselläni oli aika paljonkin tuota tyhjyyttä aiemmin ja kyse oli vaan siitä, etten yksinkertaisesti tiennyt, mitä tunnen ja miksi. Noiden tyhjyydentunteiden käsittelyyn DKT:sta oli apua mulle.

    Toivottavasti löydät avun ryhmästä ja kirjoittele ihmeessä, miten on sujunut. Harvassa blogissa olen törmännyt juttuihin DKT:sta, joten mä ainakin lukisin mielenkiinnolla siitä, miten joku muu on kokenut ryhmän ja miten on toiminut jne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle kävi suunnilleen juuri näin. Lopetin DKT:n itse, kun totesin olevani liian huonossa kunnossa sen loppuunviemiseen; keskittymiskyky puuttui, voin huonosti ja en jaksanut sitoutua ryhmään.

      Mutta mulle jäi kuitenkin kuva, että ainakin osa sai avun ja hyvä näin. Tsemppiä ryhmän alkuun :3 ♥

      Poista
  2. Mä olen käynyt nyt puoli vuotta DKT-ryhmässä ja toinen puoli vuosikas alkaa ensi kuun lopulla. Ensin tuntui hirveän hankalalta, ryhmä ahdisti ja minut oli enemmän puolipakotettu ryhmään jonon ohi. Osa oli käynyt ryhmässä jo vuoden tai puolitoista, osa aloitti kanssani uusina. Aluksi tuntui myös vaikealta sopeutua jo valmiiseen ryhmään, muut tuntuivat tuntevan toisensa niin hyvin. Onneksi olen sosiaalisesti ihan pärjäävä ihminen ja muutamien ryhmäkertojen jälkeen ahdistus helpotti.

    Aluksi olin myös skeptinen siitä onko ryhmästä hyötyä. Mindfullnesjutut menee edelleen ohi, en oikein välitä niistä, mutta tunnesäätely- ja kriisitaidoista on ollut hyötyä. Ennen koin ettei minulla ole oikeutta kokea vihaa, mutta olen tajunnut nyt että kaikille tunteille on paikkansa. Kriisitaidoista on ollut hyötyä sillä tavalla, että tunnistan helpommin milloin tunne x on kasvamassa liian suureksi ja pystyn valmistautumaan siihen tai parhaimmassa tapauksessa rauhoittumaan. Myös itsetuhoajatuksia on helpompi sietää, ajattelen että lykkään vielä hetken itseni vahingoittamista ja huijaan itseäni ajattelemalla että saan toteuttaa impulssin kohta, esim. viiden minuutin päästä, mutten heti. Ja yleensä siinä kohtaa impulssi alkaa jo laantua.

    Vuorovaikutustaidot taas, no, koen etten tarvitse niitä samalla tavalla, koen ettei minulla ole niissä yhtä suuria ongelmia kuin muilla ryhmäläisillä, mutta mitä muilta olen kuullut niin heidän on helpompi esim riitatilanteissa ymmärtää vastapuolta. Ja siinä näkyy dialektinen ajattelu - ei tarvitse heti tuomita toista.

    Toivottavasti sulle on ryhmästä apua! Itse olen kokenut alun hankaluuksien jälkeen ryhmän hyödylliseksi ja joskus jopa nauretaan kippurassa. Toisinaan on kiva mennä ryhmään ja nyt kesän jälkeen jopa odotan sen alkamista.

    VastaaPoista
  3. Kerro sitte vähä miten on siel menny mitä ootte tehny yms kiinnostaa kun itsekin alottamassa sitä tässä syksyllä :) tsemppiä!♥

    VastaaPoista
  4. Kävin ryhmässä muutaman kuukauden ajan ja meillä täällä Helsingissä on myös päiväsairaala, jossa päivätoiminta perustuu dkt:hen. Mulla loppui ryhmä sen takia, etten voinut sitoutua siihen töiden ja opiskelujen takia -- poissaoloja ei sallittu, eikä joustettu. Eli tämä siis vain ihmisille, joilla sattuu olemaan päivät vapaina; eli saikulla oleville/työttömille.

    Monet ryhmässä käsitellyt taidot tuntuivat ihan huuhaalta ja joltain new age- hömpältä. Kyllä sieltä siitä huolimatta jotain jäi käteen, ainakin se, että joskus tulee ajateltua enemmän ennnen impulsiivisia tekoja. Mua myös harmitti se, miten paljon ryhmässä ja yksilökäynneillä tuli fiilis kuin olisi ollut koulussa. Asioita piti opetella ulkoa "huonolla tavalla". Ärsytti ja olisin tarvinut enemmän tukea esim. kotitehtävien tekoon (näitä tulee ihan hirveän paljon!).

    Mutta jos on itse valmis työskentelemään paljon oman hyvinvointinsa eteen, niin kyllä varmasti tuosta terapiasta saa irti paljonkin! Se vaan vaatii todella paljon omaa sitoutumista ja työtä, työtä ja työtä.

    Tsempit!

    VastaaPoista
  5. DKT:stä on ollut mulle apua. Toivon, että sullekin!

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen aikonut hakea tuohon, kun muutan luultavasti pois nykyiseltä paikkakunnaltani sellaiseen kaupunkiin, jossa sitä järjestetään.

    VastaaPoista
  7. Itse olen aloittanut nyt toisen puolen vuoden jakson, eli "kertaamisen". Kirjoittelinkin näistä omaan blogiini, mutta tyhjäsin sitten enimmät tekstimerkinnät pois kun ketään kohtalotoveria ei eksynyt hyötymään niiden kerronnasta tai mitään, ja koitan saada painotettua sarjismaiseen kerrontaan blogiani taas vaihteeksi. Phöh.

    En hirveästi koe siitä olleen itselle apua, ja kirjoitin siitä jopa perustelun yksilöpsykalleni (joka nyt myöhemmin tuli toiseksi DKT-valmentajaksenikin vakituisesti) ja hän sanoi ymmärtävänsä tämän, mutta että katsoisin silti loppuun asti mitä ryhmällä on tarjota.

    -Tiettyjä seikkoja olen vain teoriasta saanut lisää ajatuksia päähäni, tunteensäätelyni ei ole parantunut yhtään - mennyt vain huonommaksi ja raivaripidättyvyyteni on viime aikoina rakoillut pahemmin kuin koskaan elämän aikana. Primääri ja sekundaari tunteista yms olen tajunnut enemmän ja mitkä ovat ihmisen 8 perustuntemusta, mistä juontuu kaikki muut. Olen antanut itselleni luvan tuntea avoimemmin, koska tajuan paremmin nyt mitä tarkoituksia tunteilla ja niiden ilmaisulla on. Se tosin ei näy päälle/vaikuta käytökseeni muita kohtaan, vain itseeni.
    -Vuorovaikutustaitoja minulla on, osaan ottaa muut huomioon ja löytää positiivisiakin asioita, mutta minä en vain JAKSA olla ihmisten kanssa ja ajatusmallini menee niin äärimmilleen niin hyvässä kuin pahassa, ettei pienet positiiviset asiat "kanna" pitkään. Toisin sanoen olen "liian fiksu" ja liikaa ajatteleva.
    -Ahdistuksen sietokyvyt ja niiden harjoitukset ovat melko turhia, eivät juurikaan toimi itselläni. Tämä on ihan yksilöllinen juttu..
    -Validoinnissa olen ollut aina hyvä muiden kohdalla, mutten itseni kanssa. Päätin tosin jo ennen DKT:tä koittaa skarpata tuossa oman itseni kohdalla kun ymmärsin miten paljon olen elämässä lykännyt ja laiminlyönyt itseäni asettamalla liian usein kaikki muut edelle.
    -Tietoisuustaidot/mindfullnessit on ihan jees silloin kun saan itse valita milloin niitä teen, ja mitä harjoituksia. Keskityn nykyään enemmän päivä kerrallaan-asenteeseen kuin jatkuvasti tulevan murehtimiseen.

    Monet asiat hirranneet ja hirraa edelleen vastaan taitovalmennuksessani;
    -toinen vetäjä ei tunnu ymmärtävän poissaolojani ollenkaan, syystä esim. miten huonoa "opetusta" nyk. koulussani on ja että ylipäätään minä opiskelen, toisella paikkakunnalla vieläpä - toisin kuin muut ryhmäläiset. olen koittanut puhua tästä toisen valmentajan/oman psykani kanssa
    -en koe siellä olevan tasavertaista kohtelua - jos yhdellä on jäänyt kotitehtävä tekemättä, hän tuntuu saavan vähemmän moitteita ja tenttaamista "mikset ole tehnyt?" kuin minä. tästäkin koittanut puhua psykani kanssa
    jne

    En silti omien kokemuksieni pohjalta lyö lyttyyn, juuri siksi kun kaikki ihmiset on yksilöitä. Toisilla toimii, toisilla ei. Tsemppii ja kaikkea hyvää niille jotka tästä koittavat apua saada!

    VastaaPoista