• desireforthefuture.blogspot.fi

torstai 15. tammikuuta 2015

Keep Calm And Go.

Keskiviikkona seison Kampin R-Kioskin edessä odottamassa. Katselen ohikulkijoita ja pohdin sosiaalisuuttani. En tehnyt uudenvuoden lupauksia tai edes yhtä lupausta minkään suhteen, mutta vuoden ensimmäisten viikkojen aikana päätin että jonkinlainen muutos on tapahduttava. Sosiaalisen estyvyyteni (vai onko estoisuuteni, what ever) puolesta. Koko viime vuosi meni niin penkin alle sosiaalisuuden suhteen. En käynyt pahemmin missään saati nähnyt ketään. Kerrat voi laskea helposti kahden käden sormilla. Niin vähäinen määrä, että minua melkein hävettää myöntää se. Kuinka helvetin eristäytynyt ihminen voi ollakaan ? Mutta nyt minä seisoin siinä odottamassa erästä, ja hetken kuluttua tunnistan hänet (vain kyynärsauvan ansiosta) ja kävelen häntä vastaan hymy kasvoillani. Totean mielessäni hänen olevan paljon, todella paljon kauniimpi in real life kuin netissä näkemistäni kuvista. Siksi en häntä ulkonäöstä pystynyt ensin tunnistamaan Tapaamme ensimmäistä kertaa koskaan. "No, mennäänkö nyt ekaks vaikka kaljalle?", ja pian olemme istuutuneet Kampin Rotterdamin pöydän ääreen tuoppien kanssa, minä ja kaunis Cicatrix (Bloginsa: Everything I never knew hot to tell you).

Juttu lähti luistamaan samaniten enemmän kuin vain hyvin. "Tuntuu kun me oltas tunnettu jo pitkään, vaikka tää on ensimmäinen kerta kun me nähään!" tuo suloinen ilmestys toteaa ja minä myönnän että minusta tuntuu ihan samalta. Keskustelemme aivan kaikesta, hänelle vain vähän yli puoli vuotta sitten tapahtuneesta, joka muutti hänen koko elämänsä (jonka hän meinasi menettää). Juttua riitti kaverisuhteista mäntysuopaan (Cicatrix, Hehheh!), ja harrastuksista kynsien lakkaamiseen. Tällaiset ensitapaamiset ovat niin käsittämättömän upeita. Meidän piti tehdä muutaki kuin vain istua tuossa baarissa olutta juoden, mutta sinne me kuitenkin jumiuduimme. Juttelemaan ja naukkailemaan olutta. 3 olutta kummallekin, ja ne 3 tuntia kuluivat todella, todella nopeasti. Oikeastaan melkein liiankin nopeasti ja pian jouduinkin jo kiiruhtamaan bussiin. Koko kotimatkan ajan kasvoillani oli pienenpieni hymyn häivähdys. Minulla oli hyvä olo. Olin hieman humaltunut, mutta se ei haitannut mitään. Minun ja Cicatrixin ensitapaaminen meni paremmin kuin osasin odottaa ja olin onnellinen, koska tästä saattoi alkaa uusi ystävyyssuhde. Tai ainakin minä toivoin niin, ja toivon edelleen. Hän on vahva ja kaunis.

Vaikka minulla ei ole siihen mitään kunnollista syytä, jännitän
ja stressaan tällaisia tapaamisia aivan käsittämättömän paljon.
Joskus jopa niin paljon, että perun koko tapaamisen, oli sitten
kyseessä  täysin uusi tuttavuus tai ennestään jo tuttu ihminen.

• Onko teitä siellä lukijoissa muitakin, jotka kokevat samoin ?

- - -  - - -

Eris kuittaa, xoxo 
• See you in your nightmares 


 Eris on WeHeartIt.

5 kommenttia:

  1. Olen tavannut netin kautta mm. nykyisen poikaystäväni ja lukuisia muita ihmisiä, joista osasta on tullut ystäviäni ja osan kanssa juttu on jäänyt yhteen tapaamiseen. Näitä ihmisiä on varmasti ollut yli kymmenen, ellei jopa lähemmäs kahtakymmentä ja edelleen joka kerta se jännittää ja jopa kauhistuttaa ihan yhtä paljon. Joskus jännitän myös tuttujen ihmisten tapaamista, lähinnä jos menemme jonnekin julkiselle paikalle niin pelkään saavani paniikkikohtauksen. Toisaalta, myös joka kerran jälkeen kun uskallan mennä paikalle, olen ylittänyt itseni ja jännitykseni ja siitä tulee hyvä olo, sujui se tapaaminen sitten hyvin tai ei.

    Ihanaa että olette löytäneet toisenne ja teillä oli hauskaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, itsekin saatan jännittää jo entuudestaan tuttujen ihmisten tapaamista ! Kyllä siitä vain tulee yksinkertaisesti niiiiin hyvä fiilis, kun voittaa sen pelon, stressin, tuskaisuuden ja ahdistuksen sosiaalisten tilanteiden suhteen ! :)

      Poista
  2. Doddiih kyl meijänkin täytyy lähtee yhrel oluel!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset toveri ! Tai jopa ihan muutamalle ? ;)

      Poista
  3. Tiedän tunteen, jonka kuvailit alussa. Joskus meinaan suuttua itselleni, kun en jaksa ottaa yhteyttä keneenkään. Ehkä ajattelen, ettei minun tarvitse - kukaan kun ei koskaan ota yhteyttä minuun. Uskon ensivaikutelmiin, joten toivon kaikkea hyvää orastavaan ystävyyssuhteeseenne. :)

    VastaaPoista