• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

tiistai 24. helmikuuta 2015

Kuulumisia.

Hello, My sweet little Bats ♥ !


- - -  - - -

- Olen lopen kyllästynyt Epävakaan Persoonallisuushäiriön ja Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kanssa elämiseen. Olen niin kyllästynyt näihin mielialojeni ja tunteitteni vaihteluihin, jatkuvaan ahdistukseen ja huoleen, suorituspelkoon, pelkoon että minut hylätään ja jätetään yksin, identiteettini epävakauteen, tyhjyyden tunteeseen, impulsiivisuuteen, tunteiden vaihteluihin ja muutenkin helvetin vaikeasti ymmärrettävään, hankalaan ja sekavaan elämääni. Mutta minkäs teet. En minä tästä eroon noin vain pääse. Olen yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää sairauttani ja pyrkinyt elämään sen kanssa mahdollisimman normaalisti, mutta se on vaikeaa. Ihan helvetin vaikeaa. Välillä ahdistus kasva käsittämättömiin mittasuhteisiin, niin että tekisi vain mieli hakata päätä seinään, kirjaimellisesti. Mutta kuten aina, se helpottaa kyllä ajan kanssa. Joskus lyhyemmän, joskus pidemmän ajan päästä, mutta helpottaa kuitenkin. En vain tiedä mikä tähän auttaisi enää. Ja se turhauttaa. Ja ahdistaa lisää. En yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä. Tähän asti olen vain yrittänyt elää asian kanssa, olla ajattelematta sitä sen koommin, työntää sen pois ajatuksistani, mutta enhän minä tätä loputtomiin voi jatkaa. Se vain kostautuisi. Ja kostautuu, jos jatkan elämääni näin. Jotain on tehtävä, mutta en tiedä mitä.

- Viimeaikoina olen tuntenut olevani kaikkea muuta kuin olemassa oleva. Yht'äkkiä olen havahtunut siihen, että jälleen on kulunut 2 viikkoa niin, etten ole tehnyt yksinkertaisesti mitään, tai ainakaan en tunne tehneeni mitään. Mutta se on ollut tarkoituskin, viimeisen vuoden ajan. Tähän on kuitenkin tulossa viimeinkin muutos. Olen viimeisen vuoden ajan vain ollut kotona, tekemättä töitä tai opiskellut, ja nyt kun katson menneeseen, tiedostan tämän olleen hyvä ja oikea päätös. Minä tulen viimeinkin ottamaan kiinni "normaalista" elämästä, "normaalista" arjesta. Nyt, kun minä olen jälleen valmis etenemään elämässäni. Minä haen kouluun uudestaan. Entiseen kouluuni, Keuda Nurmijärvelle, jossa opiskelin Media-alaa 5 vuotta valmistumatta. En voinut todellakaan hyvin tuohon aikaan, en tuntenut elämälläni olevan merkitystä, eikä minulla näin ollen ollut myöskään lainkaan elämänhalua. Tuona aikana tapahtui muutenkin paljon asioita, jotka horjuttivat elämääni. Mutta ajat muuttuvat. Juteltuani Keudan OPOn kanssa, sovimme että menen perjantaina tapaamaan häntä ja tekemään kouluun haun jälleen. Parhaimmassa tapauksessa voisin valmistua 6 kuukaudessa, mutta tavoitteeni on kuitenkin valmistua vuoden aikana. Niin vähän minulla on enää matkaa valmistumiseen. En painosta itseäni, enkä vaadi itseltäni liikaa. Toivon vain, että minut otetaan takaisin kouluun sisään, ja luulenkin että näin käy, sillä Media-alan opettajat kyllä muistavat minut hyvin ja tuntevat tilanteeni. Kesällähän se sitten lopullisesti selviää, pääsenkö takaisin koulun penkille ja viimeinkin opiskelemaan itselleni ammatin Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinnosta.

- Seuraava etappi olisi Autokoulun käyminen loppuun. Hrrr .. Tavoitteeni on saada Autokoulu käytyä loppuun jos/kun aloitan koulunkäynnin jälleen, mutta ensin minun on päästävä tästä pelosta autolla ajamista kohtaan. Saatanan suorituspelko.

- Sunnuntai iltana tuntui kuin en olisi nukkunut aikoihin. Olin aivan käsittämättömän väsynyt, ja siltä vaikutti myös seuraavana aamuna. Aamulla herättyäni ja katsottuani kelloa hämmennyin, sillä tajusin nukkuneeni 12 tunnin yöunet. Ja siltä minusta myös tuntui, kuin olisin nukkunut ikuisuuden. Stressi selvästi teki tehtävänsä ..

- Olen joutunut pohtimaan monia asioita elämässäni ja joutunut tekemään vaikeita päätöksiä, jotka eivät vaikuta pelkästään vain minuun. Olen edelleen hieman hämmentynyt ja sekavassa tilassa ajtuksieni, tunteideni ja päätöksieni kanssa, joille minun pitäisi saada piste. On minulle uutta, että olen epävarma päätöksistäni, kun ennen olen ollut niistä aina niin varma. Totuus on kuitenkin, että päätöksilläni on vain ja ainoastaan positiivinen vaikutus kaikkeen. Ajatella, että vaikka jostain asiasta olisi vain positiivisia seurauksia, niin silti sen päättäminen ja tavoitteeseen pääseminen voi olla vaikeaa. Tästä nyt kuitenkaan tämän enempää, liian henkilökohtaista, kun asia ei edes liity pelkästään minuun, vaan myös muihin. Ja asiahan koskee itseasiassa enemmän toista kuin minua. Onneksi tämä asia on kuitenkin saatu jo eteenpäin, ja olen vielä toistaiseksi suht sinut sen kanssa, mitä olen päättänyt. Nyt minä vain en yksinkertaisesti saa antaa periksi, en missään tapauksessa.

- - -  - - -



- - -  - - -

Eris kuittaa, xoxo
See you in your nightmares


4 kommenttia:

  1. mistä olet saanut idean käyttää nuita timantteja meikeissäs?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan näitä tullut jo ties kuinka monen vuoden päivät käytettyä, nykypäivänä tosin enemmän. En muista millään mistä idea silloin aikoinaan lähti :D

      Poista
  2. Olen tullut miettineeksi, että miltä äitisi mahtaa näyttää? En mistään postaksesta tohtinut löytää kuvaa .. onko hän yhtä kaunis kuin sinä? (:
    -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awwh ♥ Voisin tehdä postauksen jossa on kuvia äidistäni sekä isästäni :) Taidankin aloittaa samantien .. !

      Poista