• desireforthefuture.blogspot.fi

lauantai 21. maaliskuuta 2015

With my dear friends Tiredness.

• Hello, My sweet little Bats ♥ !

- - -  - - -

Aurinko on paistanut lähestulkoon täysin pilvettömältä taivaalta ties kuinka monta päivää, mutta ei enää eilen. Eilen, kun Facebookin etusivu täyttyi hehkutuksista ja kuvista, aiheena viettelvän harvinainen  Auringonpimennys. Mutta enhän minä sitä seurannut. Minä olin sikiöasennossa sängyssä, tiukasti peiton alle käpertyneenä, halaamassa tyynyä ja yhtä pehmoleluistani. Minä olin nukkumassa päiväunia. Edellisenä iltana Facebookissa oli tapahtunut sama ilmiö, mutta sillä erolla, että tuolla kertaa aiheena olivat taivaan maalannet, niin käsittämättömän kirkkaat ja hypnoottisen kauniit Revontulet. Mutta enhän minä niitäkään seurannut. Tuolloinkin minä nukuin suuren lämpimän sängyn syleilyssä, välittämättä tästäkään upeasta luonnonilmiöstä. 
   Ulkona on niin lämmin, että päivisin pystyn käydä parvekkeella tupakalla ilman että vuoraudun paksuun pehmeään aamutakkiini, vaan voin astua ovesta ulos pelkässä lyhythihaisessa paidassa. Se tuntuu mukavalta, vaikka en ole koskaan perustanut lämmöstä ja valosta sen koommin. Ilmassa tuoksuu kevät, ja linnut visertävät kaikkialla minne menenkin. Kävellessäni kaupasta takaisin kotiin, huomaan ohitseni liihottavan kevään ihka ensimmäisen Perhosen, asvaltilla kipittelevän Leppäkertun, sekä karusta maasta nousevat kirkkaan keltaiset Leskenlehdet. Luonto on heräämässä jälleen eloon ja uuteen kauniiseen loistoonsa kylmän talven jälkeen, mutta minä tunnen olevani kaikkea muuta kuin elossa. 

Olen väsynyt, todella väsynyt, enkä saa oikeastaan mitää aikaiseksi. En kotona, enkä sen ulkopuolella. Voi, miksi minä vain sulkeudun, miksi minä vain pelkään elämää ja elää ? Vaikka voin paremmin kuin aikoihin, ei siltikään kaikki ole hyvin. Ei laisinkaan. Ei lähellekään. Suurimman osan ajastani olen viimepäivät vain maannut sohvalla ja katsonut Netflixsistä sarjoja. Ensin Dexter, ja nyt Supernatural. Edes Bloggaaminen ei ole tuntunut mielekkäältä, mutta eipä minulla ole ollut mitään aihetta josta kirjoittaakaan. Päivät ovat kerta toisensa jälkeen toistensa kaltaisia. Toivoisin vain yhtä parempaa päivää. Yhtä vain. Tätä samaa on jatkunut jo turhauttavan pitkän aikaa. Tahtoisin vain saada jotain aikaiseksi, edes yhden päivän ajan. Edes yksi päivä, jolloin minulla olisi energiaa, jolloin minulla olisi jaksamista edes siivoamiseen, jolloin minä en olisi näin helvetin uupunut ja väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta tässä tapauksessa; Onneksi mikään ei kestä ikuisesti.

○ Tiedän, että olen sanonut nämä samat asiat jo ties kuinka monta 
kertaa aikaisemminkin, mutta se on totuus, se on karu todellisuus.

- - -  - - -


- - -  - - -

Eris kuittaa, xoxo ಌ
• See you in your nightmares •


10 kommenttia:

  1. humm... hope you will soon have energy again :-)

    VastaaPoista
  2. Ei aina tarvitse jaksaa. Välillä voi olla pitkän aikaa väsynyt jos siltä tuntuu. Koeta vain imeä auringosta virtaa kaikessa rauhassa. Kyllä niitä luonnonilmiöitäkin kerkeää vielä nähdä (itseltäkin meni ohi kumpainenkin). Ei ole mitään oikeaa kaavaa, jolla pitää elämä suorittaa. Pitää vain kuunnella sisintään ja koettaa tehdä parhaansa mukaan. :)
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, onneksi aina ei tarvitse jaksaa .. :) Kiitos ♥ Eiköhän tämä tästä taas ajan kanssa. Yleensä ihmiset saavat energiaa keväästä, mutta tuntuu kuin ihmiset olisivat imeneet MINUSTA kaiken sen energian ! :{

      Poista
  3. Mullekin masennuksen mukana tullut väsymys on ajoittain todella voimakasta, se on turhauttavaa :(( mulla tilanne alkoi parantua, kun seitsemän eri ssri-/snri-lääkkeen kokeilun jälkeen viimein päätettiin mun osalta luopua, ja sain tilalle Voxra-lääkityksen. Toivottavasti sullakin alkaisi helpottaa, tavalla tai toisella. Tsemppiä kovin, toivottavasti kesän mukanaan tuoma valoisuus piristäisi edes vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä ollut sama lääkitys jo monta vuotta, eikä sitä tuskin tullaan vaihtamaan enää. Ellei jotain odottamatonta tapahdu .. :o Mutta tosiaan; Toivotaan että pian helpottaa ._.' Kiitos ♥

      Poista
  4. Itselleni kevät ja kesä on aina rankkaa aikaa, _pitäisi_ mennä ja jaksaa ja olla iloinen, mutta kun vaan väsyttää koko ajan. Talvella ja syksyllä voi ihan hyvillä mielin käpertyä sinne peiton alle kun on kylmää ja sateista, mutta kun kevät saapuu niin siitä tuleekin syyllinen olo.
    Voimia sinulle ihana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä toden totta hieman syyllinen olo .. :/
      Ja paljon voimia samoin myös sinne ! ♥

      Poista
  5. Moi!
    Mulla on kanssa epävakaa persoonallisuushäiriö (ollut vuosikaudet ja jotenkin oppinu jo sen kanssa elämään) ja tuntuu että keväisin oon aina ihan lopussa. Kun aurinko paistaa, kaikki muut virkistyy ja on iloisia, ja itellä tuntuu vaan ettei jaksa ei mitään. Itse oon tulkinnut että se saattas johtua jostain "paineesta" mikä keväällä tulee, kun kaiken pitäis olla hyvin, kevättä rinnassa jne. joku syyllisyys siitä ettei osaa iloita vaikka kaikki on ihan hyvin.
    Olet varmaan nää kuullut miljoonasti, mutta muista olla itsellesi armollinen. Ei se mitään, vaikka et nähnyt auringonpimennystä tai revontulia. Revontulien aikaan mäkin nukuin ja auringonpimennyksen aikaan kärsin paniikkikohtauksesta. Kaikki on silti ihan hyvin :)
    Ei kai mulle ollut ihmeempää sanottavaa, teki vaan mieli kommentoida kun oon pidempään sun juttuja lueskellu ja omaan aika samanlaisen vittumaisen pääkopan. Voimia kohtalotoveri <3

    VastaaPoista
  6. Joskus luen sun blogisi. Nyt kirjoitan kommentin ensimmäisen kertaa blogillesi.
    Aina olen ihmettelleet ja ihailleet että miten olit kirjoittanut blogillesi hyvin avoimesti.
    Olet saanut monesti kertoja minun ihoni kanalle ja saanneet kyyneleet valuimaan.
    Vaikka kuinka sinulla on vaikeaa niin muista että miten olet päässyt tähän asti ja sinulla on vielä tehtäviä tulevaisuuteen. Sinulla on paljon tavoitteita kunhan et anna sitä estää.

    Olet vahvin, rohkein, omanlaatuinen, rakastettavaa ja kaunein. <3

    VastaaPoista