• desireforthefuture.blogspot.fi

tiistai 26. tammikuuta 2016

Hän.

• Hello, My sweet little Bats ಌ !

Eräänä iltana sängyssä peiton alle käpertyneenä, valmiina nukahtamaan, kirjoitin 
kokonaisen Blogitekstin vain pääni sisällä. Katsotaan, kuinka hyvin saan sen nyt 
kirjoitettua, kun lähestulkoon kaikki mitä silloin kirjoitin, on jo hämärän peitossa.

- -  - - -

Olet ulkona. Ihmisten keskuudessa. Ja yht'äkkiä kaikki pysähtyy. Aika, ihmiset, hengityksesi, verenkiertosi, sydämen sykkeesi. Kaikki. Tai ainakin sinusta tuntuu siltä. Sen pienen pienen hetken. Näkökenttäsi äärirajoilta huomioit jotain, johon pian koko katseesi ja kehosi jokainen solu kohdistuu. Tällöin, tämän pienen hetken, vain noin sekunnin ajan, tämä kaiken pysähtyminen tapahtuu. Sen pienen hetken kaikki on epätodellista. Hän. Mutta ei. Ei, se ei voi olla hän, jonka näit. Tiedät sen, mutta silti tätä tapahtuu. Töysin odottamatta. Täysin yllättäen. Luulet nähneesi hänet. Ja jok'ikinen kerta kuin näin tapahtuu, särkyy sydämesi aina vain uudestaan ja uudestaan, aina vain enemmän ja enemmän. Sen pienen hetken ajan luulit nähneesi hänet, mutta lopulta tajuat, että se on mahdotonta. Vaikka kuinka toivoisit sen olleen totta. Silmiisi on osunut ihminen, joka näyttää aivan häneltä. Ja tällöin sydämesi jättää lyönnin välistä. Köysi tuntuu puristuvan kaulasi ympärille, sydämesi syke tihenee, silmissäsi sumenee, et saa henkeä, ja koko maailma ympärilläsi pysähtyy. Kaikki tämä tapahtuu alle kahdessa sekunnissa, mutta nämä kaksi sekuntia jäävät ikuisesti mieleesi, etkä tule koskaan unohtamaan niitä. Nämä kaksi sekuntia saavat sinut jälleen kerran suremaan, kaipaamaan ja ikävöimään häntä vain kovemmin ja kovemmin. Sen hetken kaikki on epätodellista, vaikka toivoisit sen olleen todellista totta. Sillä ainoa asia mitä toivoisit, olisi nähdä hänet jälleen kävelevän sinua vastaan kadulla, hymyilevän sinulle, tullen halaamaan ja antamaan sinulle sen tutun, turvallisen, hellän ja lämpimän poskisuudelman. 

Illalla nukkumaan mennessäsi, käpertyneenä lämpimään peittoon piiloon pahaa kylmää maailmaa, ajattelet häntä. Suljet silmäsi, ja näet hänet jälleen. Tarkasti ja yhtä kauniina kuin joskus silloin ennen. Katselet häntä ja toivot, että näkisit hänet uudestaan uniesi maailmassa. Niinkuin lukemattomissa unissasi aikaisemminkin. Aina ennen nukkumaan menoa ajattelet häntä ja toivot, että hän vierailisi jälleen unissasi. Sillä ei ole merkitystä, ovatko unet hyviä, kauniista ja onnellisia vai järkyttäviä painajaisia. Se yksi ja ainoa asia mistä välität, on nähdä hänet, päästä hänen lähelleen ja koskettaa häntä jälleen. Millään muulla ei iltaisin ole merkitystä. Et toivo tuolloin mitään muuta, kuin että silmäsi ummistettuasi ja uneen vaivuttuasi voisit päästä jälleen hänen luokseen, hänen lähelleen, hänen lämpimän syleilynsä turvaan. Vain tuolloin tunnet olevasi taas täysin kokonainen. Vain tuolloin tunnet olevasi taas täysin onnellinen. Ja vaikka aamuisin heätessäsi sinut valtaakin valtavan suuri suru ja kaipuu uniesi, hänen vuokseen, teet tämän aina ilta toisensa jälkeen. Koska hänen jälleen näkemisensä ja koskettamisensa, hänen äänensä kuuleminen ja hiustensa tuoksun kokeminen on maailmankaikkeuden ihanin tunne, ja tahdot kokea sen aina vain uudestaan ja uudestaan. 

○ Jos olet menettänyt rakastamasi ihmisen kuolemalle, tiedät mistä puhun. Olen pahoillani.


- -  - - -

Pikkusisko: Miten sain vasta nyt 
kuulla miks Jesse tappo ittensä ..

Minä: Mitä kuulit ?

Pikkusisko: Vaihoin A'n kaa kuulumisii eilen 
ja se vaa tuli puheeks et kuulemma sun takia ..

- -  - - -

ಌ Quit, Eris Von Sin.
• See you in your Nightmares •


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti