• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

torstai 15. syyskuuta 2016

A for Aggressive.

ಌ Hello, My sweet little Bats !

  •  •    •  •  

Viime päivinä olen ollut vihainen ja aggressiivinen, sekä äärimmäisen herkkä itkemään. Olen molempia näitä vuoronperään, enkä voi tietää miten reagoin mihinkin. Ensin kaikki kuikuttaa ja ärsyttää, sitten itkettää ja itkettää, vaikka en minä edes itke. En ainakaan ennen. Nyt on toisin. Jok'ikinen päivä silmiini on kirvonnut useaan kertaan kyyneleitä valmiina virtaamaan vuolaasti pitkin kasvojani. Pienetkin asiat, kuten leivän putoaminen lattialle, varpaan osuminen pöydän jalkaan, kynnen lohkeaminen ja mainoksen tai tv ohjelman näkeminen voivat saada minut tolaltani. Puhumattakaan isommista asioista, esimerkiksi siitä että sain kuulla Pappani kuolemasta (ensimmäinen kuollut isovanhempi), sekä yllättävästä, äärimmäisen epämiellyttävästä ja kivuliaasta fyysisestä sairaudesta. Mutta nämä nyt saisivat kenet tahansa tolaltaan. Mutta takaisin asiaan; Ja jos en ala itkemään, päädyn täydellisen aggression valtaan. Paiskon ovia, heittelen tavatoira ja huudan ääneni käheäksi. Ja auta armias, jos tämä käy silloin kun olen ulkona, esim. kaupassa tai sairaalassa .. Koko olemukseni tuntuu huutavan kaikille lähellä olevilleni, että kohta sattuu ja tapahtuu. Tunnen sen tietysti itsekin. Tunnen kuinka liekit leimuavat kirkkaina silmissäni. Onneksi en vielä toistaiseksi ole räjähtänyt julkisella paikalla. Eikun hetkinen. Olempas. Kerran. Mutta onneksi vain sen kerran.

Pari päivää sitten kävin läpi seuraavan tilanteen; Olin pyöräilemässä jälleen kerran sairaalaan testeihin ja tutkimuksiin. Ohitin kolme alakouluikäistä poikaa (2 pyörällä ja 1 potkulaudalla), jotka hetken päästä huusivat perääni "Huora ! Hyi vittu mitkä hiukset !" Ja se iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta; Pitelemätön olotila. Jarrutin kovasta vauhdistani niin että perääni jäi parin metrin musta juova takarenkaasta, pyöräni lensi suoraan metsään sen jälkeen kun olin hypännyt kovasta vauhdista pois. Huusin ääneni käheäksi, solvasin ja kirjoilin kuin mikäkin merimies, kun 2 poikaa kääntyivät kannoillaan ja lähtivät aivan helvetin kovaa karkuun eivätkä uskaltaneet tulla enää takaisin. Yksi poika, joka ei ollut sanonut tai tehnyt mitään, vain jäätyi paikalleen. "E .. E-en mä sanonu mitään." Ääneni muuttuu täysin kun puhun hänelle ystävällisesti ja kiitin häntä, ettei lähtenyt tuollaiseen loukkaavaan ja äärimmäisen typerään tempaukseen mukaan. Pyysin häntä sanomaan kavereilleen, että he ovat saatanan säälittäviä että tekevät tällaista vanhemmilleen ja lähteävät vielä kaiken päätteeksi karkuun. Sanoin, että jos näen heidät vielä jossain tekemässä tätä samaa ihan kenelle vain tahansa, niin se on samantien soitto kotiin. Jos olisin kyennyt saamaan pojat kiinni, ei olisi hyvä heilunut, niin helvetillisen vihainen minä olin, ja seuraavat tunnit kiehuin raivosta. En ymmärrä miksi minä näin radikaalisti reagoin, nehän olivat vain typeriä pikkulapsia, joilla ei ole minkäänalaisia käytöstapoja tai arvotusta toisia ihmisiä kohtaan. Ja ihan kuin en olisi koskaan ennen kohdannut samanlaista kohtelua, reagoiden vain nauraen ja keskisormia näyttäen. Tällainen on siis ennen vain huvittanut minua, enkä ole tuhlannut sille aikaani tai ajatuksiani.

Mutta onhan olotilaani tietysti ihan selkeä ja yksinkertainen syykin. Voxra (150mg) lääkkeen aloittaminen ja Sertralin (100mg → 50mg) lääkkeen lopettaminen. Haittavaikutuksia siis on, en vain tiedä kummasta .. Mutta onneksi tämän pitäisi pian alkaa helpottamaan. Minä en ole koskaan päässyt helpolla uuden lääkkeista aloittamisestaa ja / tai vanhan lääkkeen aloittamisesta, vaan haittavaikutuksia on ollut jok'ikinen kerta. Mutta jo nyt olen huomannut, että jaksan enemmän. En paljoa, en todellakaan paljoa, mutta ainakin hieman enemmän kuin ennen. Olihan se nyt aivan pirun ihana tunne, kun ensimmäistä kertaa 2 kuukauteen minä pyyhin pölyt ja pudistin matot ! Ajatella, että tällaisetkin asiat voivat joskus olla pitkäänkin aivan mahdottomia asioita saada aikaiseksi. Toivon, että tämä energisempi olotila pysyy. Ihan vain sen yleisen siisteydenkin kannalta. Mutta nämä aggressiokohtaukset ja ääretön herkkyys vievät myös veronsa, ja tilanne on kutakuinkin plus miinus nolla. Joudun odottamaan vielä parisen viikkoa jotta selviää, tasaantuuko olotilani lainkaan, jatketaanko nykyistä lääkitystä, muutetaanko sitä vai tehdäänkö jotain ihan muuta. Enhän minä tästä nauti pätkän vertaa, kun en pysty hallitsemaan itseäni, en aggressiivisuuttani tai herkkyyttäni. Päivät eroavat toisistaan hyvin paljon näiden vuoksi. Joskus olen yllättävän hyvällä mielellä ja tanssien siivoilen kotiani, mutta joskus en jaksa mitään muuta kuin maata sohvalla välillä itkien ja välillä paiskoen ovia perässäni. Yllä kertomani tapahtuma oli aivan ääripää. Tiedän reagoineeni täysin väärin, mutta niinkuin sanoin, en hallitse itseäni. Tai no .. Ehkä jonkin verran kuitenkin, sillä olisihan kaikki voinut mennä paljon pahemminkin. Onneksi kuitenkaan ei !

  •  •    •  •  



  •  •    •  •  

ಌ Quit, Eris Von Sin.
• See you in your Nightmares •


8 kommenttia:

  1. Aika hirveetä, että lapset yltyy huutelemaan tollasta moskaa puhtaassa päivän valossa ja sitten vielä ei ota vastuuta siitä. Mun mielestä se on ihan kummallista että tolla tavoin ilmastaan mielipiteitä, parempi vaihtoehto ois olla vaan hiljaa tai esittää se rakentavassa muodossa.
    Mulle kävi vastaavanlainen tilanne pari päivää sitten. Olin kävellyt kaks kilsaa koululta bussiasemalle hirveessä helteessä, olat ja selkä jumissa raskaan repun takia , huonosti nukutun yön jälkeen ja kuukautisetkin samaan syssyyn. Mulla oli paska olo ja pulssi taatusti yli satasen. Yhdellä mun tuttavalla on hieno tapa huomautella siitä että kuinka väsyneeltä mä näytän... Noh, niinhän se sitte kysy multa siinnä laiturilta: "Ooksä TAAS väsynyt?" Mulla oli sellanen olo, että räjähdän ja rupeen kiljumaan ja itkemään täyttä kurkkua "Tiedän että mä näytän turvonneelta pesukarhulta, mutta siitä ei tarvii joka saakelin kerta mulle sanoa!"- tyyppistä lausetta. Mä ehdin kumminkin nialasta sen pahimman ja sanoin todella aggressiivisesti "OLEN"...

    Vaikka tällänenhän on ihan hirveetä, mut musta oli kiva lukea että joku uskaltaa avautua omasta aggressiivisuudestaan, ainakin tää anto mulle sellasta vertaistukea vähäsen. :)

    Musta sä oot rohkea ja älyttömän kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, xox !

      Ajattelin ennen postauksen julkaisemista, että millainenkohan paskamyrsky tästäkin tulee, mutta sehän tulee jos tullakseen, jos ihmiset ovat niin kapeakatseisia. Lääkkeiden vaikutukset kun voivat pahimmillaan olla myös tällaisia, ja ihmisten tietoa asiasta pitäisi mielestäni laajentaa. Tämä on täyttä totta, joten mikä sitä piilottelemaan ja häpeilemään. Niinkun sanoin, reagointini oli täysin väärä, mutta valitettavasti en kyennyt tuolloin mihinkään muuhun enkä voi mitään mennyttä muuttaa. Mutta ei voi näiden lastenkaan käytöstä millään tavalla puolustella ..

      Hyvä kuulla, että vertaistukea löytyi ♥, mutta harmi että sinäkin joudut kärsimään tällaisista olotiloista. Ne kun saattavat tulla täysin yllätyksenä, tai sitten hiljaa hiipien ..

      Poista
  2. Pojat saivat mielestäni ihan ansionsa mukaan, oppivatpa ainakin, ettei kenelle tahansa voi huudella mitä tahansa ja että teoilla on seurauksensa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan tämäkin ! Joskus pitää tehdä jotain sieltä ääripäästä, jotta asia menisi kunnolla perille. Toivon todella, että pojat säikähtivät niin, etteivät jatkaisi tällaisen harrastamista jatkossakin. Siltä ainakin vaikuttivat, sen verran kovaa lähtivät ja katosivat risteyksen taa. Äärimmäisen ala-arvoista käytöstä, jolle tottakai pitää olla seurauksia. En vain ole varma oliko reagointini liikaa vai täysin ansaittua heile. Ehkä tarkemmin ajatellen kuitenkin täysin ansaittua, koska selkeästi näiden persehedelmille päähän ei ole taottu minkäänlaisia tapoja.

      Poista
  3. Mä olin kanssa ihan hullun aggressiivinen pari ensimmäistä viikkoa Voxran aloittamisen jälkeen. Ainakin itsellä meni ohi, eiköhän sinullakin. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin lääkärin kehotuksesta Sertralinin 50mg annoksella uudestaan. Eikä minulla tämän jälkeen ole ollut yhtäkään aggresiivista hetkeä ! Näin sitä huomaa miten jotkut lääkkeet toimivat toisella ja toisella eivät :) Voxrasta siis ei ole tullut minulle minkäänlaisia haittavaikutuksia. Onneksi sinullakin ne menivät ohi, sillä tuo hillitön aggressiivisuus pelottaa ja vie voimat aivan täysin, niin henkiset kuin fyysiset ..

      Poista