• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

torstai 13. lokakuuta 2016

Muuraan ympäröivää, suojaavaa muuriani vahvemmaki ja vahvemmaksi ..

ಌ Hello, My sweet little Bats !

  •  •    •  •  

Ilma jota hengitän, on saastunutta. Happi syövyttää keuhkoja, pistelee nielussa. Tahtoisin hengittää vapaasti, ilman silmukkaa kaulani ympärillä. Rauhallisesti. Rentoutuen. Kuin niissä hengitysharjoituksissa neuvotaan ja opetetaan. Mutta ilma kaikkoaa, jättäen minut elottomaksi, yrittäessäni saada äänettömän huutoni jälleen kuulumaan. Vaikka kukaan ei ole kuullut sitä enää moneen vuoteen. Keuhkoni luhistuvat kasaan, tunnen kuinka happi loppuu, loppuuloppuu. Huutoni on harvinainen luonnonilmiö. Enää en kuule sitä itsekään. Kiroan hengitysharjoitukset syvälle helvetin syövereihin. Eivät ne ole koskaan minun hyväkseni mitään ikinä tehneetkään. Ei sillä ole merkitystäkään. Hups. Jälleen ajauduin asiassani sivuraiteille. Kuten elämässä yleensäkin.

Taistelen itseni turraksi. Teen kaikkeni ja enemmän, mutta se ei kelpaa. Ei muille. ( Ja sitä myöten minullekaan. ) Siltä se ainakin vaikuttaa. Hyvin, hyvin vahvasti. Mitä minä tässä oikein valehtelen. Yksinkertaisesti; En. Mutta silti tahtoisin niin kovin vain kelvata ja riittää. Olla tarpeaksi. Olla tarpeksi .. Olla tarpeeksi hyvä. Mutta ei. En tällaisena, sellaisena, tuollaisena. Enkä minä jaksa enää edes yrittääkään. Tätä taistelua en tule koskaan voittamaan. Turtana kaikista niistä lukemattomista yrityksistä, minä päästän irti. Päästän irti yrityksistäni saada osakseni oikeutta, ymmärrystä, hyväksyntää ja rakkautta. Ehkä en vain ansaitse niitä.

Perheeni ei ole koskaan hyväksynyt sitä mitä olen, ja sitä mitä en ole. Vaikka niin monta vuotta olen yrittänyt saavuttaa heiltä tarvitsemaani tukea sekä turvaa. Mutta mikään ei ole koskaan riittänyt, mikään ei ole koskaan ollut tarpeeksi. Ja tuskin koskaan.

Ainoa jolle riitän juuri tällaisena kuin olen, on miesystäväni. ( Välikommentti; Hänestä toivottiin postausta, jonka aion kyllä toteuttaa jossain vaiheessa. ) Hän ei välitä puutteistani, vaikka minusta usein tuntuukin että niitä on enemmän kuin vain liikaa. Hän ei vaadi minulta enempää kuin mihin pystyn, vaikka pyristelen niin paljon enempään. Hän hyväksyy minut tällaisena kuin olen, vaikka tahtoisin antaa hänelle niin paljon enemmän, enemmän, enemmän. Hänen kanssaan minun ei tarvitse pelätä. Mutta pelkään silti. Pelko on iskostunut tunnemaailmaani, se hallitsee kaikkea mitä ikinä teenkin. Minut on opetettu ja pakotettu pelkäämään, olemaan varuillani.  Miksi siis tuntisin muuta kuin ikuista pelkoa ? Miksi siis en olisi jatkuvasti varuillani, kykenemättömänä heittäytymään. Mutta ehkä se vielä jonain päivänä päästää minut otteestaan. Vaikka se minua pelottaakin. Pelko. Se on niin tuttu ja sitä myöten turvallinen tunne. Mutta miltä minusta sitten tuntuu, jos en pelkää ? Mitä sitten tapahtuu, jos pystyisinkin heittäytymään ? Pelkään. Sulkeudun. Muuraan ympäröivää, suojaavaa muuriani vahvemmaki ja vahvemmaksi ..

  •  •    •  •  

○ Ps. Jos nyt edes jotain positiivista; Alan viimeinkin olemaan tyytyväinen vartalooni. Miinus kg näkyy 
jo hyvin selvästi. Itsetuntoni painoni ja sitä myöden ulkonäköni suhteen on hiljalleen alkanut palautumaan.


  •  •    •  •  

ಌ Quit, Eris Von Sin.
• See you in your Nightmares •


○ Eris on WeHeartIt.

3 kommenttia:

  1. voisitko postata enemmänkin painonpudotuksestasi?
    miten,miksi ja missä ajassa ymymym?

    VastaaPoista
  2. Eikö sinunkin kokosen tytsyn pitäisi jo tulla olkapäiden luiden selkeämpi figuuri esiin, kun ethän nyt ainakaan L:stä oo voinu lähteä etenee. Tavallaan outoa, että noinkin merkittävän määrän jälkeen rinnan alue näyttää ( voi johtua valoalueen tasaisuuden takia katoavasta kolmiulotteisuudesta) aika leveältä suhteessa muuhun vartalon anatomiaan? Pistä ihan kunnon kokovartalo kuvaa muodonmuutoksestasi ja tärkein, eli vatsaa esiin kyllä noilla mitoilla ja ihan rohkeasti vain :) M koosta siis XS on kuvien ja ylpeyden arvonen suoritus, joten arvelen ettet varmaan myös malta olla kertomatta pian painopostauksessasi, kuinka suuri muutos tämä myös vaatekaapille ja psyykeelle onkaan :)) Tuliko reisien väliin näyttävämpi vako? On kyllä lantion leveydestä kiinni, kun ihan kaikille sitä ei harmi millään tule. Jos rinnat päätti ottaa kans hatkat, niinkuin se rasva tuppaa sillä alueella tehdä, niin siitä ei tarvitse varmasti harmistua? :) Isot rinnat alkavat muutenkin roikkua epäesteettisesti toisilla jo nuorenakin, joten pienemmät sopivat käteen paremmin kuin tasapaksulla pölkyllä lätkyvät lapaset (makuasioita) , eli dont worry if, sehän aika poikkeuksetta kaikille tapahtuu, eihän sulta muuten sitä kahdeksaa saa täyteen :) Lukijoille odotetut kuvat! :). Tulipa tunnelmoitua, rehellisyyden merkein.

    VastaaPoista