• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

.. Mutta onneksi se olin minä, joka seisoi ruumiin vieressä ..

ಌ Hello, my sweet little Bats ! 
• I hope you leave a comment after your visit • 

• • • • • •

Jouduin 22.5. kokemaan jotain äärimmäisen epämiellyttävää.

Kuolema voi olla hiljainen ja kaunis. Rauhaisa, odotettu ja hyväksyttävä. Mutta joskus se voi olla myös ruma, sotkuinen ja yksinkertaisen kuvottava. Kaikkea muuta kuin kuoleman pitäisi olla. Ja maanantaina minä jouduin kohtaamaan tämän toisen ääripään. Ruman kuoleman. Ruman poistumisen tästä maailmasta, tästä todellisuudesta.
   Olin parhaan ystäväni Jeren luona Helsingissä. Pasilassa. Olin juuri tulossa kaupasta. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Mieleni oli tehnyt Lidlin jugurttijäätelöä. Mutta pian enää ei. Ei lainkaan. Mieleni teki kaikkea muuta kuin mitään syötävää seuraavien tuntien aikana.
   Yht'äkkiä ympärillä vilkkuivat virkavallan autojen valot. Niin monia poliiseja ja ensihoitajia. Vieressäni lojui epämääräinen kasa pahvia ja muovia, jonka alta pystyin selkeästi erottamaan vatsalleen, kasvot maata kohden makaavan ihmis'vartalon piirteet. Mutta se ei ollut mikätahansa vartalo. Se oli ruumis. Rumaan, äärimmäisen rumaan kuolemaan päätyneen ihmisen ruumis. Tämä puolialaston vanhempi nais / mies -henkilö oli juuri hypännyt kuudennessa kerroksessa sijaitsevan oman asuntonsa ikkunasta alas kivetetylle kävelytielle. Keskellä tuota lämmintä ja kaunista maanantaipäivää. Kello ei ollut edes yhtä, kun lukemattomien virkavallan autojen sireenit peittivät alleen liikenteen melun.
   Vaikka seisoin aivan vieressä, virkavallan oli käännettävä ruumis ympäri tietääkseen, minkä kanssa he ovat tekemisissä ja mitä heidän tarvitsee tehdä. He eivät tietenkään voi keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, eikä tällaista varmastikaan käy ihan jokaisena työpäivänä. Mutta se näky .. Ruumis käännettiin, ja minä jäädyin paikalleni. Sen pienen hetken olin kuin shokissa.
   Kasvot olivat runneltuneet tunnistamattomaksi. Oikeastaan niitä ei voinut enää edes sanoa kasvoiksi. Eikä päätä pääksi, sillä sitä ei enää edes ollut. Se oli tuhoutunut täysin. Ruumiin pudotuksesta auki viiltynyt vatsa pursusi ulos rasvakerrosta ja muita sisäelimiä. Veri virtasi hiljalleen alas hieman kaltevaa katua, ja aivot sekä eri ruumiin nesteet ja eritteet olivat levinneet pitkin tietä. Tuskin on ihme, että näky on kuin tatuoitu verkkokalvoilleni. Seurasin virkavallan työskentelyä hyvän matkan päästä ja poistuin, kun ruumista alettiin siirtämään.
   Valitettavasti tällaiset tapahtumat ovat osa elämää, mutta onneksi se olin minä, joka seisoi ruumiin vieressä, eikä esim. pieni lapsi. Ja lapsiahan tietysti kiinnosti kovasti, että mitä on mahtanut tapahtua kun paikalla oli niin paljon virkavaltaa. Koska poliisitkaan eivät voi tehdä kaikkea, alitajuntaisesti pyysin seuraavan tunnin ajan lapsia siirtymään kauemmas paikasta, jotta he eivät vain näkisi samaa minkä itse näin. Tuollainen ei ole lapsen silmille sopivaa. En tosin ymmärrä miksi kukaan muu ei reagoinut lapsien läheisyyteen, kun itselle oli itsestään selvä asia mennä sanomaan pienille, että ymmärrän heitä kiinnostavan mitä on tapahtunut, mutta että näky ei todellakaan ole lapsen silmille. Suurin osa lapsista onneksi ymmärsi lähteä paikalta, mutta joillekin joutui sanomaan useaan otteeseen, että ovat aivan väärässä paikassa edelleen. Mutta lapsen mieli on lapsen mieli, ja yleensä uteliaisuus voittaa. Kukaan lapsi ei onneksi itse tapahtumahetkellä ollut paikalla. Siinäpä vasta mielekäs trauma koko lopun elämäksi pienelle lapselle. Jota se voi tottakai olla aikuiselle ihmisellekin. Lopulta itse reagoin tapahtumaan kuitenkin hyvin neutraalisti, enkä ainakaan ( näköjään ) saanut tästä yhtä traumaa lisää listaani. Mutta että tällainen maanantai.

Entä Sinä ?
- Oletko sinä koskaan todistanut toisen ihmisen itsemurhaa,
tai oletko jostain muusta syytä joutunut kohtaamaan ruumiin ?

• • •  • • •

Viikon kuluttua seuraavana maanantaina kohtasin jälleen kuoleman, mutta hieman erilaisissa merkeissä. Rakkaimpani kuolemasta tuli 29.5.'17 kuluneeksi viisi vuotta. Viisi pitkää, yksinäistä ja kaipauksen täyteistä vuotta. Silloin en osannut kuvitella elämääni ilman häntä. Enkä ole vieläkään hyväksynyt hänen tekoaan. Mutta vaikka hän on poissa, rakkauteni häneen oli silloin, nyt, ja ikuisesti ♥


• • • • • •

ಌ Quit, Eris Von Sin.
See you in your Nightmares
xoxo, and a lil' bite !


13 kommenttia:

  1. Etkös sie ollu lapsia vastaan? Kuis sie niistä sit huolehit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsia vastaan ? Mitä sinä tuolla tarkoitat ?

      Ja niinkuin sanoin, mielestäni on itsestään selvää pitää pienet poissa tällaisesta tilanteesta. Tämä toiminto on saattanut jäädä takaraivoon lapsuuden tapahtumista. Tykkäänkö jok'ikisestä lapsesta joka tulee vastaan ? En. Ärsyynnynkö lapsista helposti ? Kyllä. Mutta se ei tarkoita, että olisin lapsia vastaan, saati valmis antamaan heidän nähdä jotain mitä heidän ei todellakaan pidä nähdä. Jos muut eivät pidä huolta, minä teen sen.

      Poista
  2. Siis sinäkö sen ruumiin ekana löysit kun jouduit jäämään siihen viereen seisomaan? Mistä ne pahvit siihen ruumiin päälle tuli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen, tilanne ei ollut mikään piece of cake, joten en muista tarkkaan kaikkea. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Tapahtumapaikan vieressä (onneksi) oli pieni kauppa ja roskiksia, joista ihmiset harvinaislaatuisen nopeasti olivat juosseet hakemaan pahvia ja muuta, millä ruumiin voi peittää. Se en siis ollut minä joka ruumiin ensimmäisenä noteerasi, vaan pysähdyin heti, kun näin mitä vieressäni on. Ja en minä joutunut jäämään viereen seisomaan, minä jäädyin hetkeksi. Kun havahduin, menin paljon kauemmas kuin 2 metrin päähän ruumiista.

      Poista
  3. Voi kauheeta. Mä olen nähnyt ruumiin vaan kerran, mutta se oli oman isäni ruumis kun hän oli jo ollut useamman viikon saattohoidossa, joten se ei tullut yllätyksenä samalla tavalla. Vaikka ihan hirveetä sekin oli, kun syöpä oli runnellut miehen mielen ja sulattanut kehon anorektisen näköiseksi.
    Sulla oli kyllä ihan älyttömän huono tuuri. Ei tollasta joudu moni elämässään näkemään. Toivottavasti tosiaan pystyt selviytymään tästä ilman suurempia ongelmia. Yksi mun elämäni tärkeimmistä ihmisistä hirttäytyi 2016 pääsiäisenä, ja nyt tuntuu että koen kauheaa maailmantuskaa kun ajattelen tuon hypänneen henkilön läheisiä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kurjaa että läheisestäsi on jäänyt noin surullinen "viimeinen kuva" :/ Oma sijaisäitini ei antanut minun nähdä biologisten vanhempieni ruumiita, että viimeinen muistoni heistä olisi elossa, eikä kuolleena.

      Ja niin. Itsemurha ei ole koskaan kaunis, vaikka jotkut sen ehkä toivoisivat sitä olevan.

      Poista
  4. Pakko sanoa, että ihmiselle, joka usein on paikalla ensimmäisenä kun ruumiita löytyy, oli teksti hieman sekava. Ymmärrän, että shokki jättää jälkensä ja ihmismieli helposti torjuu osia muistoja välttyäkseen pahimmilta vaurioilta.
    Olet tässä hakenut ehkä hieman synkkää ja tarinallista kerrontaa, mutta nyt tulee lähinnä mieleen teini-ikäisen kirjoittama tarina, joihin netissäkin törmää (aihe tosin yleensä on ihana poikakaveri, joka pelastaa tytön kuolemalta fysiikanlakeja uhmaten).

    Kirjoitusvirheitä, aikajatkumon sekoittumista ja hassuja lauserakenteita. En myöskään ymmärrä, miten pystyit pääsemään noin lähelle ruumista, jos paikalla oli jo ensihoitajat sekä poliisit? Olitko paikalla, kun näitä ei ollut vai miten olet päässyt noin tarkasti katsomaan ruumista? Poliisi ei päästä siviilejä lähelle ja ensihoitajat tai ensivasteeseen vastannut yksikkö kyllä raivaa tilaa omalle toiminnalleen, eikä siinä siviilit enää pällistele niin lähellä, että voisivat sanoa, mitä kaikkea sieltä vatsasta ulos tulee.

    Ja tosiaan, mistä nämä pahvit ja muovit ovat ilmestyneet? Hoitajilla on aina mukana erikseen ruumiin peittämiseen tarkoitettu peitto, ei sitä peitetä millään pahveilla ja muoveilla.

    Tästä tulee itselle nyt väkisin mieleen, että on taidettu hieman liioitella ja hakea huomiota asialla, joka saa helposti ihmiset tarttumaan sääliin. Voi olla, että olet tavannut itsemurhan uhrin (tosin vahvasti epäilen tätä), mutta olet värittänyt tapahtumaa koko värikynäpaletin voimin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni on naurettavaa väittää, että hakisin tällaisella asialla huomiota. Paskat minä mistään säälistä. Koen tapahtuman, ja haluan jakaa sen ihmisten kanssa. Mikä siinä on, että lähestulkoon aina kun ihminen kirjoittaa jotain negatiivista, sanotaan että nyt haetaan vain huomiota ja säälipisteitä. Onko sitä niin vaikea ymmärtää, että joskus yksinkertaisesti vain halutaan jakaa asia muiden kanssa. Ja ei, en myöskään värittänyt tarinaa koko värikynäpaketin voimin. Miksi minä niin tekisin ? Kristus. Minulla ei ole tarvetta feikata yhtään mitään, totuus on ihan tarpeeksi. Ja jos sillä saan sääliä, niin antaa tulla vain, siinähän säälitte, mutta tarkoituksella sitä en hae.

      + En missään vaiheessa sanonut, että olin ensimmäisenä paikalla. Pahvit ja muovit olivat ruumiin päällä ihmisten upean nopeasta toimesta, jotka olivat ensimmäisenä paikalla. Ylemmissä kommenteissakin mainittu. Tottakai ensihoitajat toivat omat varusteensa, kuten mainitsemasi peiton. Enkä minäkään ymmärrä, miten onnistuin olemaan ruumiin vieressä, ehkä he eivät vain nähneet minua, en tiedä. Mutta nopeasti minä myös kipitin pois.

      + Minä vain satun kirjoittamaan tällä tavalla. Kullakin on oma tyylinsä, mitä tulee tarinan kerrontaan.

      Poista
  5. "nopeasti minä kipitin pois"
    "tunnin ohjasin lapsia pois"

    Tunnin siviili heiluu paikalla lapsia ohjaamassa pois eikä kukaan sanos mitään 😀 t: lanssikuski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nopeasti pois ruumin läheltä. Kyllä, tunnin seurasin tilannetta ja ohjasin lapsia ylikulkusillalla, josta näki täydellisesti alas tapahtumapaikalle. Enkä todellakaan ollut ainoa siviili paikalla. Mikä tässä on niin kummallista ? :D

      Poista
  6. Jos olit niin "lähellä" niin miksi et pystynyt erottamaan oliko nainen vai mies kyseessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvot olivat tunnistamattomat, joten sukupuolen päättely oli mahdotonta.

      Poista
  7. Thank you for your post. This is excellent information. It is amazing and wonderful to visit your site.
    Goldenslot Casino Online
    Gclub Casino
    Gclub จีคลับ

    VastaaPoista