• d e s i r e f o r t h e f u t u r e . b l o g s p o t . f i

perjantai 4. toukokuuta 2018

Kahdeskymmeneskahdeksas huhtikuuta, Eris 25 vuotta.

ಌ Hello, my sweet little Bats ! 
• I hope you leave a comment after your visit • 

•  •  •    •  •  •

On kahdeskymmeneskahdeksas huhtikuuta. Keväinen, mutta harmaan sateinen päivä, 
jolloin ikäni on yksi neljäsosa sadasta, jolloin minä täytän kaksikymmentäviisi vuotta.

Yritän pohtia miltä minusta tuntuu, kun istun tässä kirjoittamassa ja juomassa ensimmäistä kupillista mustaa, höyryävän kuumaa kahvia isosta Darth Vader kahvimukista. Olenko iloinen vai surullinen ? Olenko innoissani vai ahdistunut ? Odotanko tätä päivää, vai toivoisinko sen vain menevän pian ohitse ?
   En taas tiedä mikä minua oikein vaivaa. Jo edellisenä iltana pohdin, että mikä nyt taas on vikana. Minulla on tälle päivälle kyllä suunnitelmia, ja niiden perusteella päivästä pitäisi tulla oikein hyvä, ( sanoisin että nautinnollinen, mutta en tunnista sanan kuvaamaa tunnetta, en tiedä miltä se tuntuu ) mutta silti en saa karistettua tätä kummallista tunnetta silmieni takaa. Miksi minun on  niin pirun vaikeaa nauttia asioista, jotka toisille ovat itsestäänselviä ilon ja juhlan aiheita ? Hyvin usein mietin, että olen aivan totaalisen toivoton tapaus, mitä tällaisiin asioihin tulee.
Mutta se ei tarkoita, että luovuttaisin kuten yleensä ja jäisin kotiin makaamaan itsesäälissäni piehtaroiden, ei todellakaan. Ei tänä vuonna. Ei tänään. Otan heti ensimmäisenä kameran käteen, ja alan kuvaamaan tätä päivää. Jälleen olisi tarkoitus kuvata koko päivän ajan, ja julkaista myöhemmin My Day -video niin tänne, kuin Youtube -kanavalleni. Vaatteet ( tai oikeastan vaatteen ) tälle päivälle valitsin jo edellisenä päivänä. Haalin viimeisen viikon aikana omistukseeni kolme aivan käsittämättömän ihanaa "haalaria", joihin olen hurahtanut aivan totaalisesti ! Vain yksi vaatekappale, mutta silti mielestäni äärimmäisen seksikäs .. ♥ ! 
   Psst. Kaikkea sitä. Kun aloitin tämän tekstin kirjoittamisen, olotilani oli jokseenkin synkän puoleinen. Mutta nyt, kun muutama minuutti on kulunut ja olen päässyt tähän vaiheeseen kirjoittamista, tunnen oloni jopa hieman paremmaksi. Toivon vain, ettei olotilani heitä härän persettä uudestaan, vaan se pysyisi paremman puoleisena. Tietenkin. Sehän on itsestään selvää.

Edit // Kirjoitin yllä olevan tekstin lauantai aamuna ja tarkoitus oli jatkaa sitä myöhemmin. Mutta nyt kun istun tässä .. Valitettavasti en voi sitä enää jatkaa, sillä minulla ei ole siihen minkäänlaista syytä. Ei ikkipikkiriikkistäkään. Nyt, kun istun jälleen tämän tekstin ääressä, on maanantai aamu. Ja voin vain todeta, että lauantai-illan suhteen kaikki meni yksinkertaisesti päin helevettiä. Olen vieläkin jokseenkin järkyttynyt. Mistä näitä ihmisiä oikein tulee ? Toivoisin tuon illan olleen vain pahaa unta, ihan perkeleen pahaa unta. Ihminen, jonka en olisi koskaan ikinä milloinkaan uskonut käyttäytyvän kuten hän käyttäytyi .. No. Tottakai hän käyttäytyi juuri sillä tavalla. Ihmiset osaavat yllättää. Jotkut positiivisesti, jotkut negatiivisesti. Mutta miksi näitä ihmisperseitä pitää juuri minun elämääni jatkuvasti ilmestyä ? Jälleen kerran kohtasin totaalisen pettymyksen ihmiseen.

" Onko se enää jumalauta ihme, 
etten päästä ihmisiä lähelleni ? "


Hyökätä nyt noin kimppuun .. Täysin yllättäen, täysin varoittamatta .. Kuin hullun kiilto silmissään juosta suoraan toisen kaulaan kiinni .. Huutaa "Vittu mä tapan sut, vittu mä tapan sut, vittu mä tapan sut" .. Kuristaa ja lyö .. Onneksemme olla kuitenkin niin humaltunut, että ei pysynyt enää edes kunnolla pystyssä, joten taltuttaminen oli loppuenlopuksi helppoa .. Aiemmin sitä lyödä ja heitellä vielä naistakin ( minua ) siinä rytäkässä niin että kasvot menevät ruvelle .. Niin, että silmälasitkin lensivät korujen kanssa kaaressa pitkin pihaa .. Huutaa kuin mielipuoli .. Nauraa, kun näkee kasvoni .. Puhua minulle kamalia asioita, kun pakkaan tavaroitani hänen asunnostaan .. Rumia, kuvottavia asioita .. Asioita, joita kenenkään ei koskaan pitäisi toiselle sanoa .. Asioita, jotka eivät ole inhimillisiä toiveita ja ajatuksia toista ihmistä kohtaan .. Minusta ei koskaan tule mitään .. Minä olen pelkkää ihmis-saastaa, eikä kukaan tule koskaan rakastamaan minua .. Minä olen ruma huora niin sisältä kuin ulkoa, joka ei ansaitse elämäänsä mitään hyvää .. Hän toivoo, etten löydä elämääni ikinä ketään, ja hän toivoo minulle jatkossa pelkkää paha .. Hän sanoo, että minun pitäisi vain tappaa itseni, sillä minä olen täysin turha, eikä minulla ole tälle maailmalle yhtikäs mitään annettavaa, eikä sillä minulle ..

Seuraava muistikuvani on siitä, kun seison hänen pihansa portin ulkopuolella, ja valahdan heikotuksesta polvilleni. Vasta nyt ymmärrän kunnolla mitä on tapahtunut, ja kyyneleet alkavat vuotamaan suolaisia pisaroita, jotka valuvat kajaalikyynelin poskilleni. Huutoitkuni muuttuu pian hyperventilaatioksi ja tunnen kuinka kynteni raapivat pihamaan hiekkaa, jonka pistävät kivet pureutuvat kipeästi kynsieni alle. Saan paniikkikohtauksen, ja yritän vain saada sen loppumaan, menemään ohi, että pääsisin tuon kylmän kevätyön syleilystä kotiini, turvaani. Nostan katseeni maasta ja katson ystäväni huolestuneisiin silmiin. Hän pitelee minua, yrittää saada minut rauhoittumaan. Saan pian varmistetuksi, että myös hän on kunnossa. Hänen kimpuunsahan edellä mainittu ihminen kävi ensin. Poskessaan on mustelma, mutta muuten hän on kunnossa. Halaan häntä peloissani. Mitä helvettiä tapahtu ? Tää ei voi olla totta. Se oli täysin eri ihminen. Ei sen pitäny olla tollanen. Tää ei voi olla mahdollista. Mitä vittua mä nyt teen ? Onneksi hän oli kanssani.
   Kotona olen edelleen paniikinomaisessa tilassa. Soitan Sijaisäidilleni, vaikka kello on kaksi yöllä. Kun hän huolestuneella äänellä vastaa puhelimeen, yritän itkultani saada puhuttua selkeästi. Hän kuitenkin ymmärtää, ja on pian luonani varmistamassa, että olen kunnossa, että myös avukseni tullut ystäväni on kunnossa. Hän ihmettelee, mitä ihmettä tapahtui. Hänhän vasta päivällä näki tuon ihmisen ja minut hymyilevinä, menossa syömään syntymäpäivieni kunniaksi. Ja nyt olinkin tässä tilanteessa. Hän varmistaa, teemmekö rikosilmoituksen. No. Ei tässä taida olla muita vaihtoehtoja. En yksinkertaisesti voi antaa tällaisen asian vain olla. Kukaan ei voi noin hyökätä ihmisten kimppuun täysin varoittamatta, täysin syytä ! Kukaan ei voi käyttäytyä noin, ei missään tilanteessa, ei missään tapauksessa. Olen niin pettynyt häneen, niin helevetin pettynyt. Toivottavasti hän voi elää hyvillä mielin itsensä kanssa sen jälkeen, kun hän on lyönyt naista jota hän vielä muutama tunti sitten sanoi rakastavan enemmän kuin mitään muuta, kenen vuokseen tekee mitä vain ja blaa blaa blaa. Sitten mennäänkin kliseisiin, jotka jätän kirjoittamatta. Johan oli synttärit, ei voi muuta sanoa.

On aikainen lauantai aamu. Kello : 05:45
Ja vasta nyt päätän julkaista tämän tekstin.

•  •  •    •  •  •

ಌ Quit, Eris Von Sin .
• See you in your Nightmares •
xoxo, and a lil' bite !


2 kommenttia:

  1. Mitä hel... taas :( Voi sinua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas, kyllä vain. Mistä näitäkin nyt oikein sataa ?

      Poista